Rohkea kuin Tarja

13.6.2016
Tein vähän aikaa sitten elämässäni päätöksen, joka joidenkin mukaan oli iso ja rohkea. Itse olin päätöksestäni niin varma, että koin oloni lähinnä helpottuneeksi. Kukaan muukaan ei ole suoranaisesti kyseenalaistanut päätöstäni, mutta moni on silti jotenkin yllättynyt ja kertonut, ettei heistä olisi siihen.

Ja kun ajattelen, että joku vähänkin epäilee päätöstäni, alan itsekin taas epäröidä, vaikka tiedän jo ihan hyvin, että muut vaihtoehdot eivät ole yhtään parempia juuri minulle, yleensä jopa huonompia.

Siksi olenkin huomannut hakevani hyväksyntää ja lisätsemppiä mitä jännemmistä paikoista. Esimerkiksi Instagramista, Iltalehdestä ja tuntemattomien ihmisten kirjoituksista.


Kävelin viime viikolla lempi-iltalenkkiäni ja kuuntelin, kun Tuija Pehkonen haastatteli Tarja Halosta. Kun Halonen alkoi puhua rohkeudesta ja siitä, että asioiden tekemistä ei pidä viivytellä, pysähdyin näköalapaikalle ja ihan vain kuuntelin.

Lapsena minulla oli vaaleansininen lukollinen kirja, johon keräsin kliseisiä sanontoja, julkkisten lausahduksia ja kiiltokuvia. Sittemmin intoni inspiroiviin sanoihin on laantunut, ja koen ne usein oikeastaan aika tyhmiksi. Kunnes pari päivää sitten löysin itseni ottamasta kuvakaappauksia Instagramiin postatuista kannustavista toteamuksista.

Uudeksi suosikkiblogikseni on noussut Visual Diary, jonka kirjoittaja Saara rakastui Lissaboniin, otti tauon vakkarityöstä Helsingissä ja muutti unelmiensa kaupunkiin opiskelemaan. #lifegoals.

Klikkasin jopa uutiseen koko omaisuutensa myyvästä humppilalaisesta Leevistä, koska vaikka en juuri nyt välttämättä haaveile maailmanympärimatkasta (enkä ainakaan haluaisi olla humppilalainen, t. naapurikylän tyttö), niin vapaus kiinnostaa.

Kiinnostaa myös kannustaminen ja tuki. Ollaan kivoja toisillemme!

P.S. Follow my blog with Bloglovin
2 kommenttia on "Rohkea kuin Tarja"
  1. Löysin blogisi sattumalta ja hoksasin, että olen tainnut lukea jotakin aikaisempaa blogiasi ennenkin. Kirjoitat ihanasti ja nyt en millään malttaisi tehdä muuta kuin lukea tekstejäsi :)
    Ja miksikö kommentoin juuri tähän postaukseen: toivoisin olevani yhtä rohkea kuin kaimani Tarja! Kellun epävarmuudessa tällä hetkellä ja mietin, että mihin suuntaan lähtisi (henkisesti siis, fyysisesti olen näin perheellisenä sidottu tänne, missä olen). Ehkä se selviää, vaikka ajatustyötä vaatiikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan hurjasti ihanasta kommentista! Ja tsemppiä oman suunnan löytämiseen, ei se kaimasikaan varmaan aina kaikesta niin varma ole :)

      Poista