Yläasteella sanoin kerran, että haluan olla naimisissa ja perheellinen viimeistään, kun olen 25.
No en ollut (ja hyvä niin).
Näin viime viikonloppuna ystäviäni, joille ennustukseni olen aikoinani todennut ja havainnoin, että vaikka moni meistä ei ole naimisissa, vain yksi on lisääntynyt, kaikkien ura ei kukoista ja puolet meistä asuu vuokralla, niin moni asia on silti muuttunut:
- Illanistujaisissa (tai siis iltapäiväistujaisissa, koska kokoonnuimme iltaseitsemän sijaan jo kolmelta) tarjolla ei ole vain sipsiä, karkkia ja siideriä (nyyttärimeiningillä), vaan suolaista juustopiirasta, raparperipiirakkaa, marjoilla koristeltua juustokakkua, tuoreita hedelmiä, karjalanpiirakoita, mansikoita, kirsikoita...
- Koska kaikki meistä saavat ajaa autoa ja asumme ainakin suunnilleen julkisten liikennevälineiden saavutettavissa, ei tarvitse "hommata kyytiä" tai "olla kuskina" ja istua baarin tai bileiden jälkeen kahta tuntia autossa, että kaikki ystävät saadaan kotikyliinsä. (Tai siis asumme aikalailla eri paikkakunnilla, joten matkaan menee vielä kauemmin, mutta eihän se ole sama.)
- Juominen kiinnostaa siksi, että voi ovelasti vilkuilla, onko joku raskaana.
- Kaikkien poikaystävät ja aviomiehet ovat tosi mukavia. Ei ole ikävä kiusaannuttavaa se-tekstaili-kuukausi-sitten-mulle-meininkiä tai muutenkaan idiootteja teinipoikia.
- Syy sille, että yksi porukasta ei päässyt paikalle, oli häämatka Havaijilla, ei esimerkiksi serkun rippijuhlat tai se, että äiti ei päästänyt.
Post Comment
Lähetä kommentti