Ich habe eine Banane ja muita kieliknoppeja

Kuvat

En ole koskaan ollut kovin hyvä vieraissa kielissä. Tai sanotaanko, etten ole koskaan ollut sellainen, joka pystyy omaksumaan vieraita kieliä nopeasti ja poimimaan lausahduksia kuulemastaan.

Ennemminkin olen sellainen, joka kyllä teki tehtävät koulussa tunnollisesti, mutta paljoa ei silti jäänyt päähän. Tyypilliseen supisuomalaiseen tapaan olin ujo käyttämään kieliä, eikä muutaman tuhannen asukkaan kantahämäläinen pikkukunta siihen ihan hirveästi mahdollisuuksiakaan tarjonnut.

Olen kuitenkin yrittänyt: tavallisten englannin ja ruotsin lisäksi olen pakertanut saksaa (5. luokalta lukioon, hallo Marienhofin katsominen suomenkielisillä tekstityksillä), viroa (pakollinen suomen kielen opiskelijan sukukielikurssi + Erasmus-vaihto Tartossa, jossa suoritin jopa yliopistokursseja kokonaan viroksi, tosin tentit taisin kirjoittaa englanniksi), espanjaa (kaksi Helsingin yliopiston kielikeskuksen kurssia, joista ei jäänyt yhtikäs mitään päähän, vaikka - tai ehkä sen takia että - kuubalaistaustainen opettaja käytti kaikissa tilanteissa vain espanjaa) ja venäjää (siellä vaihdossa Tartossa, nuori miesopettaja oli kiinnostuneempi käymään kanssamme juhlimassa kuin varsinaisesti opettamaan; lopputentti oli suullinen, vaihdoimme jossain vaiheessa englanniksi ja sain silti A:n).

Näiden lisäksi olen toki opetellut monella kielellä kiitoksen ja hein ennen reissuja tai niiden aikana. Olen kysellyt ihmisiltä, miten heidän äidinkielellään sanotaan moi ja ole hyvä. (Tosi monta kertaa olen opettanut myös jotain suomeksi, yleensä kiitos tai kiva, enkä koskaan kirosanoja.)

Suurimman osan hetkeksi oppimastani olen unohtanut, mutta nyt ei keskitytä sen surkutteluun. Sillä jotain on tähänkin päähän tarttunut, ja niitä taitoja käytän innolla uusien ihmisten hurmaamiseen.

Saksaksi bravuurini on ehdottomasti banaanilaulu eli Ich habe eine Banane. Se menee näin: 

Ich habe eine Banane,

und die Banane ist gelb. 

Die ist unten gelb, die ist oben gelb, 

die ist unten, oben gelb, gelb, gelb.

En ole vielä tavannut saksalaista, joka tämän hienon laulun tuntisi (ja tietäkää, että olen kyllä yrittänyt), mutta palaute on pelkästään positiivista. Ich habe eine Banane on tarttuvan melodian ja upean sanomansa lisäksi siitäkin erinomainen knoppilaulu, ettei lyriikoissa ole mitään vaikeita äänteitä tai hankalasti muistettavia sanoja, jotka heti paljastaisivat todellisen kielitaitosi.

Olen käynyt Venäjällä vain kerran: Pietarissa ystäväni kanssa ollessamme 20-vuotiaita (tämä oli aikana ennen vaihtoa, joten en ollut vielä opiskellut venäjää). Ennen reissua opettelimme esimerkiksi numerot yhdestä kymmeneen (ja perillä sitten tajusimme, että hinnat liikkuvat kymmenissä ja sadoissa) sekä muita hyödyllisiä fraaseja. Käyttökelpoisimmaksi niistä osoittautui kuitenkin harasho, joka sopii melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen, vaikka ei ihan (tai yhtään) ymmärtäisikään, mitä keskustelukumppani juuri on sanonut.

Virolaisille en esittele niinkään kielitaitoani, vaan kerron usein tarinan siitä, miten tarttolaisessa vaatekaupassa ilmoitin farkkupari kädessä myyjälle, että ma tahaksin soovitada neid eli tahtoisin suositella näitä. Tarkoituksenani oli tietenkin sovittaa eli seadma housuja.

Espanjaksikin osaisin ehkä sanoa jotain hienompaakin, mutta kerran tein vaikutuksen espanjalaispoikaan toteamalla Hasta la vista. Kun kerroin, että olen oppinut lausahduksen mistäpä muualtakaan kuin kulttileffa Terminaattori 2:sta, sain kuulla yhden suosikkikäännösfaktoistani: espanjankielisessä versiossa lausahdus kuullaan nimittäin japaniksi Sayonara, baby. Toinen vaihtoehto lattaripoikien hurmaamiseen on tietenkin Offspringin Pretty fly (for a white guy) -biisistä opittu numeroiden luetteleminen yhdestä kuuteen: Un, dos, tres, cuatro, cinco, cinco, seis.

Ranskaksi kerron sen peruslitanjan tyyliin Bonjour, ça va? Je m'appelle Laura et je suis Finlandaise huuliani korostetun paljon muikistellen. Tämän toimivuudesta en ole kuitenkaan varma, sillä ranskalaiset nyt vain ovat tottuneet siihen, että kaikkihan heidän upeaa äidinkieltään ainakin vähän osaavat.

Italiaksi teen mitä hittoa -käsiliikeen eli asetan sormenpääni yhteen siten, että ne osoittavat ylös (olen vähän huomaamattani alkanut käyttää tätä ihan oikeasti muita kuunnellessani). Tai sitten luettelen erilaisia ruokasanoja kuten pizza, pasta, gelato.

Kantoninkiinaksi sanoisin haja haja ja bah baii, mutta tätä en ole vielä päässyt testaamaan.

Nyt lähden hurmaamaan saksalaisia Ich habe eine Bananella tai einen Cappuccino, bittellä, sillä taivaalla näkyy pilkahdus sinistä taivasta ensimmäistä kertaa moneen päivään. Sillä aikaa kuulisin mielelläni, millaisia vakilausahduksia teillä on eri kielillä.

Tschau!