Ranskalainen minussa x 5

22.1.2017
En vieläkään selviä yleensä lounaan tilaamisesta kokonaan ranskaksi eivätkä poskipusut tule aina luontevasti (eilen esimerkiksi tapasin kämppikseni isän, eikä ollut hajuakaan, että miten tässä nyt kuuluu tervehtiä), mutta jotain ranskalaista minuun on kuitenkin tarttunut.


1. Punaisia valoja päin käveleminen ei aiheuta enää minkäänlaisia tunnontuskia.

Ei edes työmatkalleni sattuvan koulun edessä, jossa aikaisemmin odottelin aamuisin vihreää valoa näyttääkseni lapsille hyvää esimerkkiä. Kun tarpeeksi moni pikkukoululainen (täällä aloitetaan koulu 4-vuotiaana, joten lapset todellakin ovat pieniä) viiletti vanhempiensa johdattamana tien ylitse minun odottaessani valon vaihtumista, loppui minunkin seisoskeluni. Nyt, loisti liikennevalo mitä väriä tahansa, ylitän tien, jos autoja ei tule.

2. Muutenkin ajattelen paljon vähemmän sitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Ranskalaiset eivät yritä olla cooleja, ja ehkä juuri siksi he ovat sellaisia. Teoriani mukaan viileys syntyy siitä, ettei välitä, mitä muut meistä ajattelevat, kunhan läheisten kanssa on hyvä, helppo ja hauska olla.


3. Saatan syödä merveilleux'n, pain au chocolatin tai palan tarte tartinia tavallisena tiistaipäivänä.

Ja muistan nauttia jokaisesta suupalasta.

4. Päätän lähes jokaisen aterian jälkiruokaan.

Osaksi jo siksi, että lounassetelin eli ticket restaurantin arvo on 9 euroa, ja yleensä suunnilleen sen hintaiseen menuun sisältyvät myös jälkiruoka ja juoma. Jälkiruokavalikoimaa on yleensä runsaasti, tyypillisimpinä omenasose, suklaamousse tai paikallinen rahkantapainen herkku fromage frais esimerkiksi hedelmäsoseella tai keksimurskalla.

Tätä kirjoittaessani herkuttelen illallisen päätteeksi suklaaunelmalla, jonka noukin mukaani supermarketin valtavalta jälkkärihyllyltä. Paketin ohjeiden mukaan lämmitin leivosta 15 sekuntia mikrossa, ja lopputulos on taivaallinen.


5. Pesen hiukseni vain kaksi kertaa viikossa aiemman joka toisen päivän sijaan.

Torstaisin ja sunnuntaisin.

Olen monta kertaa aiemminkin yrittänyt pidentää hiustenpesuväliä, eräs vanhempi ranskalainen nainen tästä minulle aikoinaan huomauttikin, mutta johonkin yritykseni on aina kaatunut. Kunnes sitten muutin maahan, jonka asukkaat ovat kuuluisia tyylikkäistä sotkuhiuksistaan, ja pesujen määrä väheni ihan huomaamatta.

Jotain tekemistä asian kanssa saattaa olla myös sillä, että käyn suihkussa yleensä vain aamuisin, jolloin a) ei ole kauheasti aikaa ja b) kylppärissä on inhottavan kylmä.

Pesujen välillä yritän olla koskematta hiuksiini (vaikka ne ovatkin aina auki), käytän kuivashampoota ja lisään huulipunaa. 

4 kommenttia on "Ranskalainen minussa x 5"
  1. Kiva kirjoitus, kiitos! Muutama pain au chocolat tai pieni jälkiruoka tekisi varmaan monille terveystietoisille, järkeville suomalaisillekin ihan hyvää silloin tällöin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jos en muuta Ranskassa opikaan (esim. kieltä), niin toivottavasti hetkestä nauttiminen tarttuu mukaan.

      Poista
  2. Ihana postaus <3 Meikäläiselläkin on missiona pidentää hiustenpesuväliä, kuivashampoota ja huulipunaa todellakin kuluu - tyylikkyys, here I come!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä hei missioon! Ja jos ei muuten onnistu, niin suosittelen muuttamaan Ranskaan hetkeksi :)

      Poista