Kasveista ja kodeista

8.2.2017

Koska en osaa päättää edes maata saati kaupunkia, johon asettua, ei minulla ole juuri minkäänlaista kiinnostusta omistaa omaa kotia. Onhan jännittävää vaihtaa asuntoa muutaman kuukauden välein, tutustua uuteen ympäristöön ja kuvata vanhoja villasukkia uusilla lattioilla.

Tälläkin hetkellä juon teetä muiden kupeista (edellisessä asunnossa suosikkini oli jouluaiheinen, tässä nykyisessä taas kuningatar Elisabetin 90-vuotisjuhlamuki), käytän toisten ostamia käsisaippuoita (paitsi jos ne ovat kovin kuivattavia, silloin hankin omat) ja peitän ikkunani muiden valitsemilla verhoilla.

Moni asia ei ole sellainen kuin itse valitsisin, mutta olen huomannut, ettei sen ole minulle niin väliä.

Paitsi että yhtä asiaa kaipaan.

Viherkasveja.

Jos minulla olisi oma, tai edes pysyvämpi koti, täyttäisin sen viherkasveilla. Suurilla, roikkuvilla ja pienillä. Palmuilla, kaktuksilla ja vehkoilla. Laittaisin niitä ikkunalaudoille, mutta myös tyhjiin kulmiin, kaappien päälle ja pöydille.

Jos minulla olisi oma koti ja siellä viherkasveja, pitäisin niistä hyvää huolta. Sumuttaisin vahapintaisia kasveja suihkupullolla ja pyyhkisin lehdet pölyistä. Vaihtaisin mullat keväisin ja antaisin juurten vahvistua tarpeeksi suurissa ruukuissa. Pyörittelisin ja kääntelisin ja ottaisin satoja kuvia. 

Vähän niin kuin Berliinissä ja edellisessäkin asunnossani, mutta oikeasti kymmenen kertaa enemmän.

Mutta minulla ei ole omaa kotia ja siellä vihreää paratiisia.

Sen sijaan asun asunnossa, jonka kasvitilanne on hyvin heikko, lähes olematon. Muutin mukanani yhden pienen mehikasvin ja hankin Ikea-reissulla aloe veran, mutta siinä kaikki. Nyt ne molemmat ovat huoneeni ikkunalaudalla, mutta taidan testata toista kylppärissä. Keittiön takkakehikkokin huutaa jotain vihreää, ja vaatekaappini reuna on kuin tehty roikkuvalle kasville.

Koska yritän olla järkevä, hoen kuitenkin itselleni, että aion asua täällä vain hetken ja seuraavaksi muuttaa varmaan lentomatkan päähän, joten huonekasvien ostamisessa ei ole mitään järkeä.

Sitten poikkean jokaiseen eteeni osuvaan kukkakauppaan ja selailen Apartment Therapya. Mutta ihan vain omaksi ilokseni, koska kyllähän koti voi olla kiva ilman viherkasvejakin. Voihan?





4 kommenttia on "Kasveista ja kodeista"
  1. Ei voi koti olla ilman viherkasveja, ei!! Mutta - niitä voi olla pulloissa, purkeissa, pöydällä, ikkunalaudan sisä- ja ulkopuolella, työpöydällä, yöpöydällä, lattialla, oksia, suuria, pieniä, joukossa kukkiviakin. Siten taas katkotaan, tuodaan, raahataan uusia. Siis on viherkasveja, on! Lähtiessä ei ole suurta ongelmaa. Tämän olen oppinut - täällä. Ali

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Kyproksella kasviloistoa varmaan riittää! Joskus mietin, että jos asuinkaupunkini olisi vähän vihreämpi, niin ehkä en kaipaisi huonekasveja niin paljon. Tai sitten sillä ei olisi mitään merkitystä :)

      Poista
  2. Aiemmin en juuri perustanut viherkasveista tai oikein ymmärtänyt niiden tarpeellisuutta. Sitten tapahtui kaksi asiaa: tulin vähän vanhemmaksi ja muutin asuntoon, jossa on leveät ikkunalaudat. Nyt ne ovat täynnä kasveja, ja miten paljon viihtyisämpää kaikki nyt onkaan! :) (mut kyllä koti voi olla kiva myös ilman!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä niin totta, että leveät ikkunalaudat oikein huutavat viherkasveja. Kuulostaa ihanalta kodilta, toivottavasti siellä on onnellista :)

      Poista