Brugge on niin nähty, täynnä turisteja ja kallis, totesi täältä Ranskan pohjoisnurkasta kotoisin oleva työkaverini, kun kerroin hänelle varanneeni hetken mielijohteesta viikonloppureissun Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaan historialliseen kaupunkiin.
Mutta kaunis kyllä, hän jatkoi.
Kallista ja paljon turisteja, olin päätellyt myös loppuunmyytyjen hotellien ja huoneiden hintojen perusteella. Edestakaisesta junalipusta maksoin sen sijaan 23 euroa, joten ylihintainen huone ei tuntunut niin pahalta.
Myös kauneuden todistin viikonloppuna, kun kanavat, pienet kujat ja puistot kirkastuivat kevätauringossa. Joitakin matkailijoita kärrättiin hevosilla ympäriinsä, ja me jalkakyytiin tyytyvät vilkuilimme jalkoihimme siellä, missä hevoset olivat kulkeneet.
Yhden reissun kauneimmista hetkistä koin, kun istuessani idyllisen sillan kaiteella auringosta nauttien viereeni lennähti jostain trooppinen kirkkaan vihreä lintu. Pian perässä tulivat pieni poika ja isänsä, joka kantoi kädessään pitkävartista haavia. Lemmikkilintu oli karannut avonaisesta ikkunasta ja lennähteli nyt paikasta toiseen kevätauringosta nauttien (ja ehkä vähän kauhuissaan). Aurinko paistoi, ihmiset istuivat auringossa, seurasivat tilannetta ja yrittivät auttaa - kiirettömyys tuntui ihan kesältä.
Kiireetöntä oli muutenkin. Rupattelin kahvilatyöntekijöiden kanssa, kehuin taivaalliselta maistuvaa brie-hunaja-saksanpähkinä-bagelia ja ihailin ääneen kauniita lattialaattoja ja viehättäviä viherkasveja. Lauantaiaamuna istuin pari tuntia vaaleassa viherkasveilla sisustetussa kahvilassa, jossa cappuccino maksoi 3,5 euroa ja työntekijöiden hipsterikaverit hengailivat tiskillä. Olisin voinut olla melkein missä tahansa maailmassa, ja se tuntui hyvältä. En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon olin kaivannut sitä, että ymmärrän ja minua ymmärretään.
Viikonlopun vaikein päätös oli valinta suklaa- ja ranskanperunamuseoiden välillä. Päädyin jälkimmäiseen, ja vaikka en kadu valintaani, niin kiinnostavinta museossa oli video, jossa näytettiin pakasteranskalaisten teko aina perunan istutuksesta pussittamiseen. Paikalliseen suklaaseen tutustuin ottamalla vastaan kaikki suklaaputiikeissa tarjotut maistiaiset.
Illalla katselin tv:stä, kun Trump puhui kannattajilleen Floridassa. Kun hän mainitsi, että Ruotsissa oli tapahtunut jotain edellisenä iltana, aloin hulluna googlata, että mitä ihmettä olen missannut. Pian CNN:n studiossa onneksi vahvistettiin, että presidentti taisi viitata Fox-kanavalla edellisenä iltana esitettyyn dokumenttiin. Muutenkin tuntui kuin olisin katsonut yhtä Who wants to be second? -parodiavideoista, enkä oikein tiennyt, että itkeäkö vai nauraa.
Katselin myös itseäni kokovartalopeilistä. Näky yhdistettynä Bruggessa lauantai-iltana järjestettyyn Midnight run -henkiseen juoksutapahtumaan innosti tekemään huoneessa illalla 50 kyykkyliikettä ja ottamaan kahvilan vessassa kuvan hyvinvointiviikonloppua mainostavasta julisteesta. Kiitos Brugelle siitä muistutuksesta, että jos aikoo syödä jälkiruokia joka päivä, on iltaisin tehtävä muutakin kuin töitä.
Kiitos myös kauneudesta ja helppoudesta. Kiitos ajasta lukea, kävellä ja nukkua. Kiitos sen muistuttamisesta, että lyhytkin loma kannattaa aina ja että junalla pääsee.
Tuli niin tarpeeseen.
Viikonlopun vaikein päätös oli valinta suklaa- ja ranskanperunamuseoiden välillä. Päädyin jälkimmäiseen, ja vaikka en kadu valintaani, niin kiinnostavinta museossa oli video, jossa näytettiin pakasteranskalaisten teko aina perunan istutuksesta pussittamiseen. Paikalliseen suklaaseen tutustuin ottamalla vastaan kaikki suklaaputiikeissa tarjotut maistiaiset.
Illalla katselin tv:stä, kun Trump puhui kannattajilleen Floridassa. Kun hän mainitsi, että Ruotsissa oli tapahtunut jotain edellisenä iltana, aloin hulluna googlata, että mitä ihmettä olen missannut. Pian CNN:n studiossa onneksi vahvistettiin, että presidentti taisi viitata Fox-kanavalla edellisenä iltana esitettyyn dokumenttiin. Muutenkin tuntui kuin olisin katsonut yhtä Who wants to be second? -parodiavideoista, enkä oikein tiennyt, että itkeäkö vai nauraa.
Katselin myös itseäni kokovartalopeilistä. Näky yhdistettynä Bruggessa lauantai-iltana järjestettyyn Midnight run -henkiseen juoksutapahtumaan innosti tekemään huoneessa illalla 50 kyykkyliikettä ja ottamaan kahvilan vessassa kuvan hyvinvointiviikonloppua mainostavasta julisteesta. Kiitos Brugelle siitä muistutuksesta, että jos aikoo syödä jälkiruokia joka päivä, on iltaisin tehtävä muutakin kuin töitä.
Kiitos myös kauneudesta ja helppoudesta. Kiitos ajasta lukea, kävellä ja nukkua. Kiitos sen muistuttamisesta, että lyhytkin loma kannattaa aina ja että junalla pääsee.
Tuli niin tarpeeseen.
Post Comment
Lähetä kommentti