Tule katsomaan kanssani auringonlaskua

13.7.2017


Yhden hyvän päivän iltana otin parvekkeeltamme ylläolevan kuvan.

Se päivä oli sunnuntai, jolloin iltapäivällä pyöräilin suomalaisen työkaverini luokse täällä Brysselissä. Taitoin matkan raskaalla mutta vakaalla kaupunkipyörä Villolla, jonka etukoriin asetin edellisenä päivänä ostamani kangaskassin, jonka haluaisin personoida, mutta koska en vielä tiedä miten, on se toistaiseksi vain valkoinen.

Kassissa oli vähän mansikoita ja kirsikoita, jotka kävin samana aamupäivänä ostamassa samasta luomuvihannespaikasta kuin muinakin Bryssel-viikonloppuina. Olen valinnut sen vakkarikasvislähteekseni lähinnä kahdesta syystä: 1) olen aina halunnut olla sellainen ihminen, joka ostaa vihannekselta torilta, ja tätä lähemmäksi en säännöllisesti pääse, 2) hyvännäköiset miesmyyjät.

Kassin pohjalla oli myös voipaketti, sillä syynä sunnuntai-iltapäivän 10 kilometrin pyöräretkelleni olivat perillä odottavat karjalanpiirakkatalkoot. Parin päivän päästä oli toimiston tiimi-illallinen, johon jokaisen piti tuoda jotain kotimaastaan. Oli juhannus, ja vaikka keskikesän juhlaa ei täällä muuten huomannutkaan, oli olo sopivan isänmaallinen, kun puhuimme suomalaisen ruuan kaipuusta ja yritimme löytää yhteisiä tuttuja.

Illalla tarjosin karjalanpiirakoita kämppikselleni, joka puolestaan opetti, että suomen ja puolan kielessä on sama sana: kiisseli (puolaksi kisiel). Kun myöhemmin tiskasin teekuppiani, huudahti hän ikkunan äärestä: tule äkkiä katsomaan, tämä valo on upea.

Siinä me sitten seisoimme parvekkeella - kaksi melkein toisilleen tuntematonta ihmistä - ja minä mietin, miten uudessa kaupungissa - ja ehkä elämässäkin - suunnilleen parasta on, että on ihmisiä, joiden luokse voi pyöräillä ja jotka pyytävät kanssaan katsomaan auringonlaskua.
2 kommenttia on "Tule katsomaan kanssani auringonlaskua"
  1. Olipa tunnelmallinen teksti! :) Yksi elämän hienoimmista jutuista on kyllä kohtaamiset ihmisten kanssa ja ne yhteiset hetket, joita uusien tuttavuuksien kanssa tulee jaettua - olivat ne sitten auringonlaskuja, konsertteja tai vaikka yöllisiä vessajonoja festareiden leirintäalueella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Se on hauskaa, miten joku lyhytkin kohtaaminen voi tuntua merkitykselliseltä, esim. vaikka just vessajonossa vaihdetut sanat tai koetut hetket.

      Poista