Helle ja jalkapallo, siinä viime viikkojen kaksi toistuvinta puheenaihetta.
Aren't ya a fan of football, vastaantulija totesi kadulla, kun yhden Englannin matsin aikana kävelin puistoon autioilla kaduilla.
No, mate, vastasin, koska olen ollut Englannissa niin kauan, että mate on tullut sanavarastooni. Käytän sitä tosin oikeastaan vain vastauksena kodittomien kerjäyspyyntöihin tai muiden tuntemattomien kommentteihin kadulla, kuten olen viime päivinä huomannut, kun viikkokausien helle on tehnyt suurkaupungista sosiaalisen.
On nimittäin kuuma.
Niin kuuma, ettei tee mieli pukea rintsikoita. Työpäivän päätteeksi käyn joskus pujottelemessa liivit pois paidan tai topin alta työpaikan vessassa, eikä vapaus voi tuntua paljon konkreettisemmalta!
Paitsi nauttimaan, olen aika hyvä myös puhumaan auringosta, lämmöstä ja kaikenlaisista muistakin sääilmiöistä tylsistymättä. En tosin tiedä, onko tämä mikään erityistaito, sillä säästä puhuminen on aika simppeliä: Siis onpa kuuma, mutta niin ihanaa / Vähänkö tänään on kylmä, en yhtään osannut odottaa. Jos oikein innostaa, niin sitten voi jutella kaikenlaisista asioista, joita sillä säällä on kiva tehdä, kuten maauimalavierailuista, mölkkypeleistä, kanaalin mustasukkaisesta joutsenäidistä ja pesueen isoista poikasista sekä Netflixin katsomisesta, jos joskus vaikka sataisi.
Jalkapallosta en sen sijaan osaa sanoa oikein mitään. Yhdestä pelistä katsoin viimeiset puoli tuntia supertäydessä pubissa ranskalaisten kannattajien keskellä. He lauloivat Allez les Bleus ja ruiskuttivat voiton varmistuttua olutta ilmaan. Ei herättänyt tunteita. Olen myös oppinut, että Belgian joukkueen yhteinen kieli on englanti, punaisen kortin saanutta pelaajaa ei saa korvata samassa pelissä toisella ja että Englannin kannattajalaulussa It's coming home lauletaan siinä yhdessä kohtaa football's coming home.
Ei tullut, mutta kesäkelit jatkuvat, ja sillä on minun onnellisuuteeni hurjasti suurempi merkitys.
Ihanaa kesää!
Aren't ya a fan of football, vastaantulija totesi kadulla, kun yhden Englannin matsin aikana kävelin puistoon autioilla kaduilla.
No, mate, vastasin, koska olen ollut Englannissa niin kauan, että mate on tullut sanavarastooni. Käytän sitä tosin oikeastaan vain vastauksena kodittomien kerjäyspyyntöihin tai muiden tuntemattomien kommentteihin kadulla, kuten olen viime päivinä huomannut, kun viikkokausien helle on tehnyt suurkaupungista sosiaalisen.
On nimittäin kuuma.
Niin kuuma, ettei tee mieli pukea rintsikoita. Työpäivän päätteeksi käyn joskus pujottelemessa liivit pois paidan tai topin alta työpaikan vessassa, eikä vapaus voi tuntua paljon konkreettisemmalta!
Paitsi nauttimaan, olen aika hyvä myös puhumaan auringosta, lämmöstä ja kaikenlaisista muistakin sääilmiöistä tylsistymättä. En tosin tiedä, onko tämä mikään erityistaito, sillä säästä puhuminen on aika simppeliä: Siis onpa kuuma, mutta niin ihanaa / Vähänkö tänään on kylmä, en yhtään osannut odottaa. Jos oikein innostaa, niin sitten voi jutella kaikenlaisista asioista, joita sillä säällä on kiva tehdä, kuten maauimalavierailuista, mölkkypeleistä, kanaalin mustasukkaisesta joutsenäidistä ja pesueen isoista poikasista sekä Netflixin katsomisesta, jos joskus vaikka sataisi.
Jalkapallosta en sen sijaan osaa sanoa oikein mitään. Yhdestä pelistä katsoin viimeiset puoli tuntia supertäydessä pubissa ranskalaisten kannattajien keskellä. He lauloivat Allez les Bleus ja ruiskuttivat voiton varmistuttua olutta ilmaan. Ei herättänyt tunteita. Olen myös oppinut, että Belgian joukkueen yhteinen kieli on englanti, punaisen kortin saanutta pelaajaa ei saa korvata samassa pelissä toisella ja että Englannin kannattajalaulussa It's coming home lauletaan siinä yhdessä kohtaa football's coming home.
Ei tullut, mutta kesäkelit jatkuvat, ja sillä on minun onnellisuuteeni hurjasti suurempi merkitys.
Ihanaa kesää!
