King of the Valley

Berliinissä oli ihanaa ja rentoa, mutta älkää kuulustelko minua historiasta. Olen käynyt kaupungissa muutaman päivän visiitillä aiemmin, joten tällä kertaa sallin itseni ohittaa historialliset nähtävyydet ja kiinnostaviltakin kuulostavat museot. Kun ei kerta huvittanut.

Tapani mukaan valmistautumiseni reissuun oli aika huoletonta (lennot pari viikkoa ennen, yöpaikka pari päivää ennen), joten googlailin lentokentällä odotellessani (siellä olen aina ajoissa, joten aikaa oli) muutaman jutun, joista olen todennut pitäväni etenkin yksin matkustaessani: parhaat aamiaispaikat, rennot ravintolat, kauneimmat puistot, valokuvanäyttelyt ja hienoimmat paikat auringonlaskun katsomiseen.

Viimeisen tuloksiin nousee usein hotellien hintavia baareja tai kirkontorneja, mutta ne skippaan. Sen sijaan tallennan Google Mapsiin korkeat puistot ja edulliset kattoterassit.

Jos sama meininki kiinnostaa, niin Berliinissä suosittelen erityisesti kahta paikkaa:

1. Klunkerkranich Neuköllniläisen kauppakeskuksen katolla. Ota hissi viidenteen kerrokseen, kävele parkkihallin läpi, nouse vielä portaat ja päädyt vehreälle katolle, josta aukeaa upea näkymä yli Berliinin (tv-torni ja kaikki). Katolla sijaitsee ainakin baari ja kahvila, ensimmäisestä saa kai jotain ruokaakin. Päivällä sisäänpääsy on ilmainen, mutta iltaisin veloitetaan pieni maksu.

Istuin itse puolityhjällä kattoterassilla aurinkoisena ja helteisenä heinäkuun päivänä, luin kirjaa, join inkiväärilimua ja olin ihan hiton onnellinen siitä hetkestä.

2. Keskustan pohjoisosissa sijaitsee Humboldthainin puisto, jonka reunalla kohoaa natsien rakentama torni. Liittoutuneiden ilmaiskujen aikana jykevää rakennelmaa käytettiin sekä puolustautumiseen että suojautumiseen. Nyt näkymä on hyvällä tuurilla vaaleanpunainen ja hattarainen, kun aurinko laskee kaupungin taakse.

Kävellessäni huipulta alas pimeässä puistossa mietin, että tämä saattaisi olla niitä tilanteita, joita yksinmatkustavia naisia kehotetaan välttämään. Polkiessani takaisin tajusin myös, että olisi ehkä hyvä tietää, miten pyöräni lamppu toimii.

+ (lisätty syyskuussa 2016) Vaikka pyöräillessä tuntuu, ettei Berliinissä ole mäkiä ollenkaan, niin näitä auringonlaskupaikkoja kyllä riittää. Uusin löytöni on Viktoriapark, joka löytyy Kreuzbergin länsilaidalta. Päivän viimeiset auringonsäteet osuvat puiston länsirinteeseen puiden välistä. Pinkkiä taivasta voi parhaiten ihastella Saksan vapaussotien muistomerkiltä, josta aukeavat näkymät kaikkiin suuntiin.

Vierailkaa jossakin näistä tai kaikista ja olkaa kings of the valley, niin kuin yksi tyyppi toteaisi. Sitten se tekisi kädellään laajan kaaren ja toteaisi juhlallisesti, että one day this all will be yours.

Bonarivinkki Berliiniin: vuokraa pyörä! Lainasin kuuden päivän lomani ajaksi symppiksen oranssin korillisen kiiturin Rent a Bike 44 -nimisestä paikasta Neuköllnistä. Neljän euron vuokrahintaan per päivä sää erinomaista palvelua ja parhaan tavan nähdä lähes mäetön suurkaupunki.

Kukkaseppele päässä lomalle

Mulla alkoi tänään kesäloma! Seuraavan kahden viikon aikana aion käydä kesäteatterissa kummityttöni kanssa, pyöräillä Berliinissä, vaeltaa ja telttailla Repoveden kansallispuistossa sekä juhlia yhtä neljävuotiasta mökillä.

Ensin kuitenkin teen kukkaseppäleen, sillä ehkä mikään ei ole sen kesälomalaisempaa.

Lapsena tein kukkaseppeleet aina voikukista, mutta nykyään kiinnostavat boheemit ja rönsyilevät seppeleet, jotka täyttävät koko ruudun selfietä ottaessa.

Ohjeen luonnonkukkaseppeleen tekemiseen löydät vaikkapa täältä. Seppeleeseen ei tosiaankaan tarvitse tunkea rautalankaa tai muutakaan luonnosta löytymätöntä. Silloin seppeleen (tai kesäjuhlijan) nuutuessa seppeleen voi asettaa huoletta aidan päälle tai heittää tien varrelle osuneeseen puskaan.

Kun lähden, otan mukaan mitä tarvitsen ja jotain kivaa ekstraa

Vein tänään pussillisen vaatteita Punaisen Ristin Kontin keräyslaatikkoon. Se tuntui tosi hyvältä.

Konmarin ja joka puolella hehkutettavan karsimistrendin lisäksi teon tuoma helpotus johtuu ehkä siitä, etten ole ikinä ollut hamstraaja. Jo lapsena kutsuin koriste-esineitä ja matkamuistoja krääsäksi, eikä pienen kivan jutun ostaminen ole ikinä ollut minusta kivaa.

Olen myös muuttanut kotoa lähdön jälkeen aika usein. Kolme maata, viisi kaupunkia, 13 asuntoa. Muuttaessa tavaran määrä alkaa aina ärsyttää.

Elokuun loppuun mennessä tavoitteeni on keventää tavaramäärääni lisää, lähinnä vaatteista, joita en ihan totta käytä. Elokuun loppuun mennessä siksi, että aion silloin taas muuttaa. Ei minulla vielä ole uutta asuntoa, en tiedä edes maata, mutta johonkin lähden, se on varmaa.

Siksi koti ja tavarat ovat olleet viime aikoina mielessä.

Kun viimeksi lähdin maailmalle, painoi matkalaukkuni noin 20 kiloa. Oli tarkoitus lähteä puoleksi vuodeksi, mutta aika venyikin puoleksitoista. Silloin pakkasin todella käytännönläheisesti: töihin sopivia vaatteita, pari hellemekkoa, bikinit ja shortsit. Tietokone, e-kirja, kamera. Yksi pyyhe, minimäärä kosmetiikkaa, hiustenkuivaaja ja parit kengät. Ei mitään ekstraa.

Puolentoista vuoden aikana kaipasin tavaroita tosi vähän. Välillä toki haaveilin suuremmasta vaatevalikoimasta, siinä ajassa myös trendit ja mieltymykseni ehtivät muuttua jonkin verran. Jotain tietenkin ostinkin, mutta aika vähän. Harmitti, jos piti hankkia jotain sellaista, mitä kotona olisi ollut, kuten lämpimämpää vaatetta niitä vuoden paria vilpoisempaa kuukautta varten.

Kun nyt lähden, aion silti pakata vähän toisin, sillä haluan ottaa mukaan myös jotain kivaa ekstraa.

Nämä esineet löytävät paikan matkalaukustani:

• Hongkongista, Temple Streetin yömarkkinoilta ostettu kättään heiluttava kissa. Lucky cat -perinne tulee Japanista, mutta minulle se edustaa Hongkongia.
• Unisieppari, jonka sain parhaalta ystävältäni, kun hän oli lukioikäisenä vaihdossa Minnesotassa. Sieppari on tehty reservaatissa, se on pieni eikä kauhean kaunis. Olen sittemmin tehnyt itse pari herkempää, vaaleampaa ja visuaalisesti minua enemmän miellyttävää, mutta mukaan lähtee ystävältäni saatu taikakalu. Koska BFF ja inkkarit.
• Kaktusjuliste, joka on vaaleanpunainen ja sininen. Kun viime syksynä muutin nykyiseen asuntooni, kaipasin sen seinille jotain. Pohdin julisteiden hankintaa, ja päädyinkin tilaamaan kaksi. Niistä toinen liittyy Hongkongiin ja toinen siis esittää kaktusta.
• Tallinnasta ostettu maatuska, jonka pohjassa lukee Laura! TALLINNA 1.4.96. En muista itse ostohetkeä, mutta olen arvatenkin saanut valita matkamuiston itse. Kuten aiemmin mainitsin, niin en varsinkaan lapsena juuri välittänyt koriste-esineistä, joten harvinaisuudessaan tämä on tärkeä. Viro on merkittävä paikka minulle myös siksi, että asuin ensimmäistä kertaa ulkomailla Tartossa, jossa olin aikoinaan vaihdossa.

Mille kivalle ekstralle on paikkaa sun matkalaukussasi?

Hengailemassa Varsovassa

Viimeisenä iltana Varsovassa satoi. Kymmenen maissa kömmin yläpetiini tyhjässä hostellihuoneessa, jonka ikkuna oli raollaan, niin että sateen kuuli ja haistoi. Otin viereeni puhelimen ja kirjan ja olin vaan.

Kaikki pidempiä reissuja tehneet tietävät varmaan sen tunteen, kun kokemisen ja tekemisen sijaan eniten kiinnostaa vain oleminen. Ja nukkuminen. Näemmä tämä tunne voi tulla myös lyhyellä lomalla.

En ole koskaan ollut mikään lomasuorittaja, mutta ylenmääräinen oleskelu majapaikassa saa oloni usein vähän levottomaksi (paitsi poikaystävän kanssa reissatessa, mutta se on ihan toinen juttu).

Varsovassakin oleilin kyllä kaikkialla muualla. Koko lomalla en oikeastaan edes tehnyt mitään muuta.

Aamuisin oleilin terasseilla. Tilasin pienen cappuccinon ja croissantin tai appelsiinimehun ja mysliä, kaivoin lomakirjan laukusta ja laskin aurinkolasit pöydälle. Yleensä en viitsinyt kysyä edes wifin salasanaa.

Aamupalavinkki: Croque Madamen terassille paistaa aamulla aurinko

Päivällä oleilin puistoissa, museoissa, ratikassa, kaduilla. Kävelin ilman päämäärää tai päämäärän kanssa, yleensä paljon hitaammin kuin kotona. Istuin puiston aurinkotuolilla, nurmikon päälle levittämälläni huivilla, penkeillä ja joen rannalla. Seisoin viilentymässä varjoisella kadunpätkällä tai hyvin ilmastoidussa kaupassa.

Puistovinkkejä: Varsova on täynnä upeita puistoja, joista suosikeiksini nousivat Łazienki Park, Pole Mokotowskie ja Ogród Saski. Kannattaa käväistä myös Vistula-joen rannalla (Centrum Nauki Kopernik -metroasemalta etelään), joka ainakin kesäiltaisin on täynnä baareja, ruokarekkoja ja portailla istuskelevia ihmisiä.

Iltapäivisin oleilin kahviloissa. Söin kevyttä lounasta tai leivoksia ja join kokista. Luin taas kirjaa ja päivitin ehkä kuvan Instagramiin.

Kahvilavinkkejä: kirjakaupan ja kahvilan yhdistelmä Tarabuk, Ministerstwo Kawy, kaikki italialaiset jäätelöpaikat

Välillä oleilin museoiden auloissa ja penkeillä tai parvekkeilla kesken näyttelyiden. Ainakin julkisissa museoissa on yleensä wifi, kivat vessat ja hyvä fiilis. Varsovalaisissa museoissa ei todellakaan ollut jonoja tai ryysistä, joten penkin tai sohvan valtaamisesta ei tarvinnut tuntea pienintäkään pistosta.

Museovinkkejä: Warsaw Uprising Museum (eli Museum Powstania Warszawskiego), Zachęta – National Gallery of Art, Neon Museum (eli Muzeum Neonów)

Oleilin toki myös ravintoloissa, vaikka olenkin vähän huono syömään kunnolla yksin ja päädyn monesti pikaruokatyyppisiin paikkoihin.

Lounasvinkkejä: Rolls Rolls (sushirullia), Zapiecek (puolalaista ruokaa), Warburger (pieni burgerikoju puistossa)

Oleilin kyllä hostellillakin, koska se oli helpoin paikka tavata ihmisiä ja saada seuraa illalliselle tai oluelle. Yhtenä iltana tapasin uusiseelantilaisen reissaajaan, jonka kanssa joimme vodkakolaa ja juttelimme tuntikausia mm. Aasiasta, Euroopasta, epävarmuudesta, mannerkiinalaisista ja etäsuhteista. Toisena iltana pelasin pari erää Unoa ja osallistuin hostellin työntekijän synttärijuhliin. Alkuillasta tulin yleensä käymään suihkussa, käyttämään nettiä ja ottamaan rennosti. Toisin sanoen oleilemaan.

Hostellivinkki: Hiljattain avattu Dream Hostel Warsaw sijaitsee kivalla paikalla vanhankaupungin nurkilla. Hostelli on tosi iso, joten mikään kovin kodikas tai tuttavallinen se ei ole. Sen sijaan siisteydessä ja hiljaisuudessa Dream Hostel hakkaa monet muut. Hostellissa on myös baari/oleskelutila, jossa kyllä tapaa muita reissaajia, jos niin haluaa.