Olen suuri hetkessä elämisen puolestapuhuja.
Never let the things you want make you forget the things you have.
At some point you just have to let go of what you thought should happen and live in what is happening.
– Tällaiset lausahdukset saavat minut nyökyttelemään ja ottamaan kuvakaappauksia. Välillä sormi on meinannut käydä myös jakonapilla, mutta siitä olen toistaiseksi pidättäytynyt.
Ja siitäkin huolimatta, kaiken hehkutuksen ja innostuneen pöhinän hyläten, saan itseni välillä kiinni elämästä sitku-elämää ja ajattelemasta sitku-ajatuksia. Sitten kun on viikonloppu, sitten kun asun seuraavassa maassa, sitten kun paistaa aurinko, sitten kun olen lomalla, sitten kun olen henkilön x kanssa, sitten kun ei stressaa... Sitten on paremmin.
Aika järjetöntä tehdä niin, koska vaikka tulevaisuudelle on kyllä helppo asettaa kaikenlaisia toiveita ja tavoitteita ja unelmoiminen ja suunnittelu on ihanaa ja tärkeää, niin ei se saisi viedä liikaa elämiseltä eikä sen autuuden varaan todellakaan kannata laskea edes höyhentä. Sitä paitsi, juuri nytkin elämä on yleensä kuitenkin ihan kivaa.
Tämän todistaakseni listasin alle hyviä, kivoja, ihaniakin juttuja, jotka tapahtuivat parjatulla alkuviikolla eli aika-akselilla maanantai-keskiviikko.
- Kirjoitin miscellaneous oikein ensimmäisellä yrittämällä ilman minkäänlaisen oikolukuohjelman tai tekstisyötön tukea. Rockin' it!
- Lähikauppani valikoimassa on taas suosikkihedelmääni eli satsumoita, joita olen käynyt hamstraamassa aikalailla päivittäin ja sitten haahuillut hyllyjen välissä viisi minuuttia yrittäen keksiä jotain muutakin ostettavaa. Kerran söin niin ihanan kirpeän mehukkaan satsuman, että oli pakko kuoria vielä se toinenkin mukana ollut, joka ei tietenkään päässyt edeltäjänsä tasolle mutta kutkutti silti makunystyröitä mukavaksi.
- Maanantain lounaspöydässä opin, että jaan toimistoni muutamien mahtavien tiedenaisten kanssa, jotka osaavat selvittää vaikkapa millainen vaikutus ruokavaliolla on aivoihin. En yhtään tiennyt heidän taustaansa, koska näiden supernaisten nykyiset työt eivät suoranaisesti liity opiskeltuun alaan, joten yhtäkkiset lounaspöytäpuheet proteiineista, erilaisista laboratiokoemenetelmistä ja kasvikokeiden tekemisen monimutkaisuudesta olivat ihana yllätys.
- Tiistai-iltojeni ilo eli neulontakerho Piukat puikot, jonka pari suomalaismimmiä Berliinissä pisti tänä syksynä aluille. En tuntenut porukasta ketään ennestään, ei moni muukaan, mutta olen tosi onnellinen aina kun pääsen mukaan heiluttelemaan puikkoja ja rupattelemaan suomeksi. Nytkin jo maanantaina suunnittelin, miten vien naposteltavaksi niitä superhyviä satsumoita ja sitten kaikkien neulomukset tuoksuu ihan sitrukselta. Tiistaina meitä oli koolla viiden hengen porukka rohkeita huippumimmejä, joiden kanssa tuntui luontevalta keskustella niin sijoittamisesta kuin Berliini-kotien erilaisista hyönteisistä. Ja tietty neuloa.
- Toimistossani on tapana melkein päivittäin valmistaa yhdessä ruokaisa salaatti lounaaksi. Osallistun itsekin salaattirinkiin yleensä parina päivänä viikossa ellei minulla ole mukana edellisen päivän illallisjämiä tai muita eväitä, mutta jostain syystä olen tähän mennessä onnistunut välttämään kauppareissut antamalla Lildiin menijöille muutaman euron mukaan, mistä olen kuitenkin kokenut tästä vähän huonoa omaatuntoa. Kiitos tiistain kaupparetken saan mutustella lounassalaattejani ainakin hetken puhtaan omantunnon kera.
- Nämä kuvat.
- Yksi työkaverini sai kuulla, että pääsee aina välillä työskentelemään toisella toimistolla ja toisessa maassa, jonne hänen poikaystävänsä hiljattain muutti (ja jossa on vauvakilpikonnia). Kaikki tällaiset rakkausjutut saavat mut tällä hetkellä ihan sydänsilmäiseksi.
(Alkuviikon kuvasaldo sen sijaan on aika köyhä - maanantaina ottamani kuva työpuhelimen SIM-kortista, joka ei sopinut puhelimeeni, todisteeksi Vodafonelle ja tiistain pimeä ja tärähtänyt "hei lähden nyt neulontakerhosta" -kuva Whatsapp-keskusteluun - joten elävoittämässä kuvia parin viikon takaa Bristolista, jossa sielläkin oli hyvää, kivaa, ihanaa.)
Post Comment
Lähetä kommentti