Kun lähden, otan mukaan mitä tarvitsen ja jotain kivaa ekstraa

Vein tänään pussillisen vaatteita Punaisen Ristin Kontin keräyslaatikkoon. Se tuntui tosi hyvältä.

Konmarin ja joka puolella hehkutettavan karsimistrendin lisäksi teon tuoma helpotus johtuu ehkä siitä, etten ole ikinä ollut hamstraaja. Jo lapsena kutsuin koriste-esineitä ja matkamuistoja krääsäksi, eikä pienen kivan jutun ostaminen ole ikinä ollut minusta kivaa.

Olen myös muuttanut kotoa lähdön jälkeen aika usein. Kolme maata, viisi kaupunkia, 13 asuntoa. Muuttaessa tavaran määrä alkaa aina ärsyttää.

Elokuun loppuun mennessä tavoitteeni on keventää tavaramäärääni lisää, lähinnä vaatteista, joita en ihan totta käytä. Elokuun loppuun mennessä siksi, että aion silloin taas muuttaa. Ei minulla vielä ole uutta asuntoa, en tiedä edes maata, mutta johonkin lähden, se on varmaa.

Siksi koti ja tavarat ovat olleet viime aikoina mielessä.

Kun viimeksi lähdin maailmalle, painoi matkalaukkuni noin 20 kiloa. Oli tarkoitus lähteä puoleksi vuodeksi, mutta aika venyikin puoleksitoista. Silloin pakkasin todella käytännönläheisesti: töihin sopivia vaatteita, pari hellemekkoa, bikinit ja shortsit. Tietokone, e-kirja, kamera. Yksi pyyhe, minimäärä kosmetiikkaa, hiustenkuivaaja ja parit kengät. Ei mitään ekstraa.

Puolentoista vuoden aikana kaipasin tavaroita tosi vähän. Välillä toki haaveilin suuremmasta vaatevalikoimasta, siinä ajassa myös trendit ja mieltymykseni ehtivät muuttua jonkin verran. Jotain tietenkin ostinkin, mutta aika vähän. Harmitti, jos piti hankkia jotain sellaista, mitä kotona olisi ollut, kuten lämpimämpää vaatetta niitä vuoden paria vilpoisempaa kuukautta varten.

Kun nyt lähden, aion silti pakata vähän toisin, sillä haluan ottaa mukaan myös jotain kivaa ekstraa.

Nämä esineet löytävät paikan matkalaukustani:

• Hongkongista, Temple Streetin yömarkkinoilta ostettu kättään heiluttava kissa. Lucky cat -perinne tulee Japanista, mutta minulle se edustaa Hongkongia.
• Unisieppari, jonka sain parhaalta ystävältäni, kun hän oli lukioikäisenä vaihdossa Minnesotassa. Sieppari on tehty reservaatissa, se on pieni eikä kauhean kaunis. Olen sittemmin tehnyt itse pari herkempää, vaaleampaa ja visuaalisesti minua enemmän miellyttävää, mutta mukaan lähtee ystävältäni saatu taikakalu. Koska BFF ja inkkarit.
• Kaktusjuliste, joka on vaaleanpunainen ja sininen. Kun viime syksynä muutin nykyiseen asuntooni, kaipasin sen seinille jotain. Pohdin julisteiden hankintaa, ja päädyinkin tilaamaan kaksi. Niistä toinen liittyy Hongkongiin ja toinen siis esittää kaktusta.
• Tallinnasta ostettu maatuska, jonka pohjassa lukee Laura! TALLINNA 1.4.96. En muista itse ostohetkeä, mutta olen arvatenkin saanut valita matkamuiston itse. Kuten aiemmin mainitsin, niin en varsinkaan lapsena juuri välittänyt koriste-esineistä, joten harvinaisuudessaan tämä on tärkeä. Viro on merkittävä paikka minulle myös siksi, että asuin ensimmäistä kertaa ulkomailla Tartossa, jossa olin aikoinaan vaihdossa.

Mille kivalle ekstralle on paikkaa sun matkalaukussasi?