Bisous, huudahti kämppikseni, kun saavuimme hänen vakkaribaarinsa edustalle, jossa seisoskeli tupakalla iso porukka wazemmelaisen pikkubaarin muita vakiasiakkaita. Eikä pelkkä huudahdus tietenkään riittänyt, vaan sitä seurasi sitten itse poskipusukierros.
Ensin oikeat posket kevyesti yhteen, sitten vasemmat. Samalla sanotaan esittäytyessä nimi tai toivotus, lähtiessä hyvästit ja hyvän päivän/illan/ajan toivotus.
Oikea poski, bonjour.
Vasen poski, ça va.
Ja minä sitten seuraan miettien, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Voinko vain heilauttaa kättä ja kertoa ihmisille yleisesti nimeni ja tervehdykseni. Vai mennä jokaisen luo, koskea kevyesti käsivarsia ja vaihtaa poskipusut.
Oikea poski, hi, I'm Laura.
Vasen poski, nice to meet you.
Samalla pitäisi oppia uuden tuttavan nimi. Mutta minä, ujo vasta hiljattain Ranskaan muuttanut suomalainen, en todellakaan pysty keskittymään ihmisten nimien muistamiseen, kun kaikki huomio menee oikeanlaiseen poskikosketukseen.
Poskipusut aiheuttavat minulle monenlaista muutakin päänvaivaa.
Aina en tiedä, mihin tilanteisiin la biset kuuluvat. Jotkut ranskalaiset työkaverini esimerkiksi kiertävät aamuisin tervehtimässä koko toimiston. Toisten ranskalaisten tai erityisen ranskalaistuneiden kanssa he vaihtavat poskipusut, muut tervehditään etäämmältä. Miesten kesken tyypillisesti kätellään ja taputetaan toisella kädellä hartian seudulle. (Itse olen yrittänyt opetella toivottamaan huomenet nimen kanssa, ja jo se tuntuu välillä haastavalta.)
Onneksi poskisuudelma-aloite on aika helppo tunnistaa. Ilman sitä ei olisi tullut mieleenkään tervehtiä poskisuudelmin sen alussa mainitun baarin baarimikkoja tai eilen asuntoaan mahdolliselle tulevalle vuokralaiselle esitellyttä miekkosta.
Itse tilannekin on jännä. Kuuluuko toiseen koskea vai ei? Mitä tehdä käsillä? Sanotaanko samalla jotain?
Pelkään, että olen liian hidas tai että kosken päätäni kääntäessä huulillani vahingossa toista (näin kävi ensimmäisenä työpäivänäni poskipusuttaessa pomoni - eihän saksalaista ja suomalaista ole tarkoitettu vaihtamaan poskisuudelmia keskenään, vaikka kuinka ollaankin Ranskassa). Tai mitä jos ajatuksissani muiskautan poskelle oikean pusun.
Vähän lohduttaa se, että ilmeisesti kaikille ranskalaisillekaan asia ei ole ihan yksinkertainen. Avuksi on luotu kartta, jossa paikalliset päästiin äänestämään, kuinka monta poskisuudelmaa olisi soveliasta antaa ja kummalta puolelta aloittaa. Täällä pohjoisessa pussataan kartankin mukaan kahdesti ja aloitetaan oikealta, joten tämän ainakin olen tehnyt oikein, jes.
Luin vähän aikaa sitten Hesarin jutun kaamosmasennuksen ehkäisystä, ja yksi asia listalla olivat pusut. Jotenkin en yhtään ihmettele, sillä kaikesta jännityksestä ja säädöstä huolimatta poskipusuissa on kyllä jotain ihanaa.
Bisous kaikille!
Post Comment
Lähetä kommentti