Kesä 2013.
Istuimme ystäväni kanssa iltaa siinä Pitkänsillan Hakaniemen puoleisen ravintolalaivan terassilla ja yllytin ystävääni lukemaan Twitteriäni. Hän kun oli pohtinut Twitteriin liittymistä, kaipasi sparrausta, ja edelläkävijän itseluottamuksella koin parhaaksi esitellä hyvänä esimerkkinä oman tilini, jossa olin julkaissut sellaisia helmiä kuten:
Pikakelaus syksyyn 2017.
Minulla on edelleen se sama Twitter-tili, jonka viimeisin julkaisu on heinäkuulta 2016. Siinä kehun Joensuuta. Kaikkiaan olen julkaissut 358 twiittiä, mikä on aika vähän, kun tajuaa, että olen liittynyt Twitteriin noin 2 100 päivää sitten.
Tästä voikin päätellä, että Twitter-liekki himmeni tulisen alun jälkeen aika pian. Muistan, että jossain vaiheessa seurasin Tuomas Enbuskea ja Nicholas Kristofia, ja tuntui, etten edes nähnyt muiden twiittejä. Aktiivisuuspiikkeinä loistavat selvästi ne ajat, kun tein gradua, joskus muulloinkin innostuin kuukaudeksi tai pariksi.
Vuosiin mahtuu myös joitakin huippuhetkiä: ainakin ne muutamat viestinvaihdot Kallion kirjaston kanssa ja se kerta, kun Pekka Sauri retwiittasi viestini. Mieleenpainuva oli myös se hetki, kun tajusin twiitanneeni Forssa-vitsin työnantajani, erään valtion viraston, tililtä omani sijaan.
Mutta kaiken kaikkiaan: aika hiljaista on pidellyt.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö minulla mielestäni olisi Twitteriin sopivia ajatuksia, hahaa, ei suinkaan. Todistaakseni tämän olen parin viime viikon ajan kirjoittanut näitä ajatukshelmiä muistiin sen sijaan, että jakaisin ne vain läheisteni iloksi Whatsappissa tai kasvotusten. Joten tässä tulee: jos käyttäisin Twitteriä...
Istuimme ystäväni kanssa iltaa siinä Pitkänsillan Hakaniemen puoleisen ravintolalaivan terassilla ja yllytin ystävääni lukemaan Twitteriäni. Hän kun oli pohtinut Twitteriin liittymistä, kaipasi sparrausta, ja edelläkävijän itseluottamuksella koin parhaaksi esitellä hyvänä esimerkkinä oman tilini, jossa olin julkaissut sellaisia helmiä kuten:
David aloitti, Victoria lopettaa? Oliko tässä kaikessa sittenkin kyse vain Beckhameista? #olympialaiset #lontoo
Ai siksi mäkihyppääjät on niin laihoja, kun ei ole rahaa ruokaan. Auta Miestä Mäessä - #Kansallistalkoot: http://youtu.be/V-wyyOK0-n8
Mietin, miten Lumia 920:n numeroyhdistelmä tuntuu niin tutulta, ja nyt tajusin. Beverly Hills 90210! Poista vain joka toinen numero.
"Paina huulesi tiiviisti hänen suulleen." Cosmo vai viraston pelastussuunnitelma?
Sain tiedon paavin valinnasta ekana Twitterissä. Ehkä valkoinen savu leijailee tänne huomenna. #paavi.
Olin tulessa. Twitter-tulessa.
Pikakelaus syksyyn 2017.
Minulla on edelleen se sama Twitter-tili, jonka viimeisin julkaisu on heinäkuulta 2016. Siinä kehun Joensuuta. Kaikkiaan olen julkaissut 358 twiittiä, mikä on aika vähän, kun tajuaa, että olen liittynyt Twitteriin noin 2 100 päivää sitten.
Tästä voikin päätellä, että Twitter-liekki himmeni tulisen alun jälkeen aika pian. Muistan, että jossain vaiheessa seurasin Tuomas Enbuskea ja Nicholas Kristofia, ja tuntui, etten edes nähnyt muiden twiittejä. Aktiivisuuspiikkeinä loistavat selvästi ne ajat, kun tein gradua, joskus muulloinkin innostuin kuukaudeksi tai pariksi.
Vuosiin mahtuu myös joitakin huippuhetkiä: ainakin ne muutamat viestinvaihdot Kallion kirjaston kanssa ja se kerta, kun Pekka Sauri retwiittasi viestini. Mieleenpainuva oli myös se hetki, kun tajusin twiitanneeni Forssa-vitsin työnantajani, erään valtion viraston, tililtä omani sijaan.
Mutta kaiken kaikkiaan: aika hiljaista on pidellyt.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö minulla mielestäni olisi Twitteriin sopivia ajatuksia, hahaa, ei suinkaan. Todistaakseni tämän olen parin viime viikon ajan kirjoittanut näitä ajatukshelmiä muistiin sen sijaan, että jakaisin ne vain läheisteni iloksi Whatsappissa tai kasvotusten. Joten tässä tulee: jos käyttäisin Twitteriä...
Snäppääminen on muuten kivaa, mutta se näky, kun avaat Snapchatin puhelinta normisti lähellä rintaa pitäen. #alaviistovideo
Tilasin vähän aikaa sitten The Guardianin päivittäisen uutisbriefin. Parasta ja kauheinta siinä on The papers -osiossa julkaistava Sunin päivän pääotsikko.
Katsoin juuri #maastamuuttajat ja nyt veikkaan, että Sasu Salin on seuraava Cheek: äitien ja tytärten suosikki.
Kolmekymppisiin Sasu Salin vetoo siksi, että sen nimi on melkein kuin Saku Salin. #salkkarit #maastamuuttajat
Saanko vanhuuspisteita siitä, että kiinnosti katsoa oman pankin edustajistovaaliehdokkaat ja oli niin paljon tuttuja, etten osannut valita ketä äänestää?
Googlatessani, miksi OP:n vaaleja kutsutaan, ajauduin tähän keskusteluun. Olen onnellinen, että lapsuudessani pikkupaikkakunnalla oli vain sanomalehden Lyhyesti-palsta.
Tajusin just, että Elina Lepomäki ja Laura Huhtasaari ei olekaan sama henkilö!? Pieni Trump-hetki, kun en näemmä osaa erottaa blondeja politiikassa.
Haluaisin avata leipomon, jossa myytaisiin kaikkia mun suosikkeja ympari maailmaa: karjalanpiirakoita, pastel de natoja, merveilleuxeja, Geisha-suklaata, mantelicroissanteja, unelmatorttua, Dough-donitseja...
Komppaan Juliaihminen-blogin verkostoitumismääritelmää: tutustu kivoihin typpeihin, vietä aikaa, ne etenevät urallaan ja tekevät siistejä juttuja - voilà.
Kummityttö antoi päiväkodissa tekemänsä tähtitaivasteoksen, kerroin pitäväni tähtitaivaasta hurjasti. Ja totta puhuin, tänkin videon olen katsonut jo monta kertaa.
Berliiniläinen lääkärini suositteli ehkäisypilleriä nimeltä Swingo.
Lähetin poikaystävälle kerran tän kuvan. Se vastasi: panty party? johon mä vastasin, että let's have a panty party ajatellen että se tarkoittaa sitä että bailaa alkkareissa kotona. Ei tarkoita. Ja poikaystävä tarkoitti party=puolue.
Die Partei on kiinnostava, mut en oo ikinä lukenut siitä lehtijuttuja suomeksi. Ehkä mun pitäis kirjoittaa, kuka ostais ja julkaisis?
Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin: jonkun tuntemattoman henkilön Facebook-julkaisusta tai kommentista vahingossa tykkääminen.
Taas se aika vuodesta, kun en vain pysty pesemään käsiäni ilman että jään huljuttelemaan niitä lämpimän veden alla.
No niin, mitä mieltä? Pitäisikö palata Twitteriin?
Post Comment
Lähetä kommentti