Vietin sunnuntain Youtube-tanssibileitä. Sidoin tukan yläponnarille, ravasin uuden mattoni vapaaksi ja jammasin Phoenixin Listzomaniaa ja Years and Yearsin Shineä. Oli hyvä fiilis.
Sitten laitoin soimaan Hesaäijän Keski-Hesan (miksi? niinpä!). Keskityin oikein katsomaan videota ja tuli ihan mieletön ikävä Helsinkiin.
En ole ihan varma, mitä ikävöin, sillä en ole edes asunut Helsingissä oikeasti melkein kahteen vuoteen. Kuvittelen kai olevani ja tekeväni enemmän, vaikka varmaan ikävöisin sielläkin.
Vähän aiheesta poiketen: Musta on söpöä, että työkaverit täällä sanoo Hesa ihan pokkana ja häpeilemättä. Ja sitten ärsyttää, että kiinnitän siihen huomiota. Niinhän mäkin sanoin ennen kuin muutin sinne ja päätin muuttaa kaksi asiaa puheessani: määstä tuli mä ja Hesasta Helsinki.
° ° °
Joka sunnuntai kaipaan myös Hongkongiin. Muistelen kaiholla sunnuntaivaelluksia, venebileitä, galleriakierroksia ja iltapäiviä istuen kahvilassa töitä tehden. Kuinka mieletön on suurkaupunki, jossa alle tunnissa pääsee upeille vaelluspoluille, vesiputouksille ja rannoille. Tätä kirjoittaessa alkaa itkettää.
Välillä mietin, haluaisinko edelleen asua Hongkongissa, mutta en tiedä. Sen tiedän, että nyt olen täällä, sen kai pitäisi riittää. Elän hetkessä ja niin edelleen.
Eniten ikävöin ranskista. Etenkin viikonloppuisin, etenkin iltaisin, mutta myös aamuisin, keskipäiväisin ja maanantaisin. Sitten kuuntelen kaikkia cheesyjä suomalaisia ikäväiskelmiä, enkä aina edes ironisesti.
° ° °
Eniten ikävöin ranskista. Etenkin viikonloppuisin, etenkin iltaisin, mutta myös aamuisin, keskipäiväisin ja maanantaisin. Sitten kuuntelen kaikkia cheesyjä suomalaisia ikäväiskelmiä, enkä aina edes ironisesti.
Post Comment
Lähetä kommentti