Parlez-vous français ?

Blogini luonnoksissa on kesältä 2015 teksti, jonka olen otsikoinut Parlez-vous français ? eli Puhutteko ranskaa?

Luonnoksen sisältö on seuraavanlainen:

Je te veux.

Que voulez-vous?

Suomeksi:

Minä haluan sinut.
Mitä te haluatte?

Siinä vasta hyödyllinen lausepari.

Pari viikkoa sitten aloitin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti opiskella ranskaa. Kahtena iltana viikossa, kaksi tuntia kerrallaan.

Ryhmän muodostamme minä, kaksi kiinalaista opiskelijatyttöä, yksi turkkilainen ja yksi syyrialainen. Tällä viikolla porukkaamme liittyi myös työkaverini eteläafrikkalainen poikaystävä Reino, joka ennen Ranskaa asui puolitoista vuotta kollegani kotimaassa Espanjassa, ehti juuri oppia kielen, saada kavereita ja löytää sopivat urheiluseurat. Nyt hän on sitten Pohjois-Ranskassa, ei puhu pätkääkään kieltä, eikä tunne ketään. C'est l'amour.

Ensimmäisen tunnin alussa keskustelimme lyhyesti tavoitteistamme. Kävi ilmi, että kiinalaiset haluaisivat huhtikuussa tehdä töitä Ranskassa ja ranskaksi. Oma tavoitteeni on tilata lounasta ja ostaa leivoksia.

Ensimmäisellä tunnilla kävi ilmi sekin, että heillä ei ole hajuakaan paitsi eurooppalaisista valtioista myöskään Kiinan rajanaapureista. Shui, tu aimes la géographie ?, opettajamme kettuili viimeksi tällä viikolla oppiessamme erilaisia kysymyksiä.

Numeroiden opiskeluun käytetyt päässälaskut sen sijaan sujuvat nopeasti, ennakkoluuloja pönkittäen. Itse kamppailen numeroiden kanssa edelleen, sillä eihän tämä ranskalaisten tapa laskea nyt mitenkään järkevä ole. 77 on 60+17 eli soixante-dix-sept, 80 on 4x20 eli quatre-vingts, ja 98 taas 4x20+18 eli quatre-vingt-dix-huit.

Ja sitten pitäisi vielä muistaa, että miten luvut lausutaan. Olenkin raapustanut monisteet ja kirjojen marginaalit täyteen keksimiäni lausuntaohjeita, sellaisia kuin soixanten (60) vieressä lukeva suasante tai numeron kaksi (deux) ääntämistä ohjaava dö.

Kurssin syyrialainen sanoo olevansa aloittelija, mutta on osannut kaikki tähän mennessä opiskelemamme asiat jo valmiiksi ja kyselee joka tunnin jälkeen lisätehtäviä. Arabian puhuja ääntää ärrät vakuuttavasti ja käyttää sujuvasti erilaisia suhuäänteitä.

Turkkilainen Nasir on onneksi aika pihalla hänkin. Hän on myös turkkilaisen kiinnostunut blondihkosta pohjoismaalaisesta. Sillä tavalla, että jos hän saa valita, keneltä kysyy vaikkapa nimeä, asuinpaikkaa tai puhelinnumeroa, niin pääsen aina vastaamaan. Tulee yläaste mieleen.

Entä minä? Minä olen se, joka vastaa vain, jos suoraan kysytään tai kun muut eivät tiedä vastausta. Olen aika hyvä ymmärtämään, mutta sanojen lausuminen on vaikeaa. Monesti en muista, että viimeinen e on äänetön, ja lausun en ja à kummatkin a, vaikka ensimmäinen pitäisi sanoa suu ammollaan.

Läksyt teen edellisenä iltana ja kertaan lounastauolla. Tulen kello 18:30 alkavalle tunnille monesti myöhässä, kun työkaverini kuuden maissa muistuttaa, että eikös sulla ole ranskaa tänään. Sama työkaveri opetti, että myöhästymistä pahoitellaan excuse-moi pour mon retard. Ovensuussa hän laittoi minut toistamaan ärrän moneen kertaan, kunnes päästi lähtemään.

Välillä ranskalaisten tapa korjata ja jankata jokainen pienikin virhe ärsyttää, vaikka hyväähän he tarkoittavat. Niissä tilanteissa osaamattomuuteni kuitenkin harmittaa niin, että jos kiroilisin, päräyttäisin ilmoille voimakkaan perkeleen.

Tyydyn kuitenkin satunnaiseen merdeen, koska a) eihän vieraalla kielellä kiroilua lasketa ja b) jotain sentään olen kolmessa viikossa oppinut.