Suomessa hiukseni ovat tummanvaaleat, vaaleanruskeat tai maantienväriset. Ranskassa (ja ehkä yli 90 prosentissa muuta maailmaa) olen blondi. Niin blondi, että ranskantunnilla hoettiin lausetta Laura est blonde, kunnes kaikkien nasaaliäänne õ läpäisi opettajan seulan.
Johtuneeko siitä (ei varmaan), mutta olen viime aikoina miettinyt hiusten värjäämistä oikeasti blondiksi. Suomalaisen blondiksi.
Ajattelin, että ehkä tämä liittyy siihen, että kun jotain kuulee tarpeeksi, alkaa siihen uskoa. Kuten Donald Trump uskoo vaihtoehtoisiin faktoihinsa, minä uskon siihen, että olen oikeasti blondi.
Sitten mietin, että toimisikohan sama myös klassikkolausahdukseen miten sun voi olla kylmä, sähän olet Suomesta, jonka jokainen ulkomailla joskus palellut suomalainen on kuullut noin tuhat kertaa. (Onko jollain tähän joku nokkela vastaus?) Viimeksi tällä viikolla, kun kietouduin toimistolla suureen harmaaseen villahuiviini, jossa on nerokkaat käsireiät.
Tästä kylmänkestävyydestä oli Hesarissa muutama kuukausi sitten kolumni, jonka kommentit olivat taas hyvin kaukana omasta kuplastani. Nyökyttelin itse artikkelia lukiessani, juuri tällaista olen minäkin miettinyt, vähemmän kärjistetysti tietenkin, ja sitten kommenttikenttä olikin täynnä loukkaantuneita suomalaisia, jotka eivät todellakaan palele, vaikka seisoisivat alasti 30 asteen pakkasessa.
Itse kuljen edelleen talvitakissa (okei, tämä on kyllä sellainen keskieurooppalainen "talvitakki"), aamuisin vedän hanskat käteen työmatkalla ja nukun villasukan jalassa. Kämppikseni sen sijaan katsoo telkkaria sohvalla päällään t-paita ja shortsit, ranskattaret kulkevat kaduilla takit auki ja kevyissä huiveissa.
Pääsiäisenä olin Wienissä, jossa oli alle 10 astetta lämmintä eikä mielestäni siis lainkaan mikään terassikeli. Paikallinen tuttavani kuitenkin kannusti juomaan iltapäiväkahvit ulkona, sillä "itävaltalaiset ovat terassilla aina kun mahdollista". Kuulosti jotenkin tutulta sekin kylmänsietokyky.
Tätä kirjoittaessani istun Charles de Gaullen 2D-terminaalissa odottamassa lentoa Helsinkiin ja virittäydyn Suomi-tunnelmiin katsomalla Iholla-sarjaa. Untuvatakki ja paksuimmat villapaidat on pakattu matkalaukkuun, sillä ajattelin tarjeta vaihtaa ne keväisempiin vaatteisiin. Marimekon paita, lenkkarit, trikoot, farkkutakki, kesävaatteita, pikkukengät, olen kirjoittanut puhelimeni listaan vaatteista, jotka haluan kaivaa mukaani Ikea-kasseista, joissa vaatteitani varastoin. Samalla listalla on muitakin Suomen-lomaan liittyviä asioita: lakritsitaatelit, kulmakarvaväri, Del Monte smoothiejätski, Cafe Pispala, IPI kulmakuppila...
Ja: balayage eli askel kohti blondiutta.
Listaan en ole kirjoittanut aikaa perheen ja ystävien kanssa, siskon- ja veljentyttöjen halimista ja vuoden ensimmäistä mökkireissua, koska enköhän muista muutenkin.
Hei ja vielä vinkki, jos nettiuutisten kommentit saavat pään kiehumaan. Ylen uutisvahti lähettää ilmoituksen sinua kiinnostavimmista uutisista, eikä itse jutun jälkeen jämähdä vahingossakaan lukemaan kommentteja, sillä niitä ei ole. Omaan aamurutiiniini kuuluu päivän uutistiivistelmän lukeminen sängyssä ja BBC:n Global News -podcastin uusimman jakson kuuntelu työmatkalla.
Tällä viikolla lisäsin aamuihini (taas kerran) myös seitsemän minuutin treenin, mutta sitä en ihan vielä uskalla kutsua rutiiniksi. Tuskin koskaan.
Tällä viikolla lisäsin aamuihini (taas kerran) myös seitsemän minuutin treenin, mutta sitä en ihan vielä uskalla kutsua rutiiniksi. Tuskin koskaan.
Post Comment
Lähetä kommentti