Jossain Tower Bridgen nurkilla se vihdoin iski tajuntaani. Aurinko paistoi, olin juuri käynyt työhaastattelussa ja hymyilin tietävästi turisteille, jotka ryhmittyivät kävelytien oikeaan reunaan.
Mä ihan totta asun Lontoossa.
Se että olen päätynyt tänne kaikenlaisten käänteiden jälkeen, ei sinänsä ole mitenkään yllättävää, mutta onpahan se silti ihan hiton siistiä. Ainakin sellaisina hetkinä kuten tänään, kun kävelimme kukkamarkkinoilta kotiin palmu kainalossa ja toinen poikaystävän kädessä yrittäen bongata kivaa kahvilaa, jossa olisi tilaa kahdelle kahvinhimoiselle. Toisina hetkinä täällä olo on ollut ihan pyllystä, mutta nyt ei tee mieli muistella niitä. Tässä samalla pitää sitä paitsi googlailla, että miten voi kotikonstein avata kiinnipainuneen lavuaaritulpan.
Muutto on luonnollinen aika kaikenlaisille muutoksille, joten samassa rytäkässä päätin siirtää blogini tänne Lilyyn. Tänne houkuttelivat kaunis ympäristö ja hyvä meininki, ihan samat asiat, jotka just nyt muutenkin kiinnostavat, oli kyse sitten asunnon tai työn hakemisesta tai vapaa-ajan vietosta. Niihin kaikkiin palaan myöhemmin, mutta ihan ensiksi testaan, josko se isompi palmu sopisi sittenkin paremmin lattialle. Tai ehkä työpöydän viereen. Vai lipaston päälle... Low maintenance, myyjä lupasi, mutta toivon silti, etteivät ne pahoita mieltänsä pienestä hemmottelusta.
Erinomaista sunnuntain tai minkä tahansa muun päivän jatkoa just sulle!
Siirrän ainakin joitain tekstejä vanhasta blogistani tänne jossain vaiheessa, siihen asti niitä voi selailla klikkailemalla tänne (ja Hongkong-juttuja vuosilta 2014-2015 vielä sen lisäksi täältä).
Post Comment
Lähetä kommentti