Tänä viikonloppuna ei tapahtunut mitään erityisen ihmeellistä, mutta niin paljon sellaista ihanaa onnellista, että näin sunnuntai-iltana kaikkea miettiessä suupielet nousevat korviin. Toivottavasti sulla oli yhtä muikea viikonloppu!
Kuuntelin vähän aikaa sitten podcastia (olisiko ollut Kahvihetkiä maailmalla -podcastin joku jakso), jossa todettiin, että onnellisuus koostuu pienistä hetkistä ja tunteakseen itsensä onnelliseksi kaiken ei tarvitse olla hyvin. Luulen, että tässä viikonlopussa oli juuri siitä kyse. Aika moni asia on elämässäni vähän sinnepäin ja heräilen öisin välillä stressailemaan, mutta kun päiviin mahtuu tarpeeksi paljon onnellisia hetkiä, ollaan vahvasti positiivisen puolella.
Ensinnäkin, koko viikonlopun paistoi aurinko. Aamuisin sain hiipiä avaamaan ikkunan ja raottaa verhoa, iltaisin taivas värjääntyi vaaleanpunaiseksi. Ulkona nostin nenälle aurinkolasit, nyt niiden ja villahuivin välinen iho punottaa.
Kävelimme paljon, ja niillä reissuilla poikkesimme naapuriston Broadway Marketin lauantaimarkkinoille, Hackneyn kaupunkifarmille ja pariin näyttelyyn. Jalkojen alkaessa väsyä etsimme kivan kahvilan ja jaoimme maitokahvin, johon poikaystäni saa lisätä hunajaa tai sokeria makeudeksi vasta kun puolet on juotu.
Perjantai-illan vietimme luonnonhistoriallisessa museossa, jonka Lates-illan aiheena olivat eläinten sosiaaliset suhteet. Piirsin kukkasen, join oluen ja kuuntelin luennon kärpästen seksielämästä. Aikuisille suunnattuja teemailtoja järjestetään monessa Lontoon museossa, olen aiemmin käynyt Science Museumin vastaavassa, jossa opin olevani non-taster ja ymmärsin, että (sen vähäisenkin) makuaistini pystyy huijaamaan äänten, värien ja muotojen avulla.
Ostin matcha-teetä, mistä olen aika innoissani. Luin sen kaikista terveysvaikutuksista, ja kun sitten sekoittelin teetä aamupalalla, ryhtini koheni pelkästä jauheen pöllähdyksestä. Aasialaisesta ruokakaupasta löysin myös taro-sipsejä, joita aion ostaa, kun on joku erityinen syy.
Sunnuntaiaamuna jonotimme vähän sattumalta Lidlin ovella, kun se yhdeltätoista aukesi. En ollenkaan osannut odottaa aamun asiakasryntäystä, mutta se nauratti, vaikka vietimmekin täysien hyllyjen välissä ja kassajonossa lopulta melkein tunnin. Myöhemmin vierailimme Barbican Conservatoryssa, jonne pääsyä olin venannut jo pari viikkoa, paikka kun on auki vain muutamana päivänä kuukaudessa. Odotin kasvihuonemaista viidakkoa ja rauhaa hengittää, sain ensimmäisen ja olin siitäkin aika innoissani. Suosittelen vierailemaan, jos saat aikataulut ja reitit mätsäämään.
Niiden lisäksi tein töitä, siivosin, kokkasin ja hoidin asioita vuokranantajamme kanssa, joka kertoi puhuvansa sujuvaa japania. Opetin poikaystävälle suomeksi sanat pylly ja pyöreä.
Paljon muuta ei tänä viikonloppuna sitten tapahtunutkaan.
Mutta olipahan tavallinen, onnellinen viikonloppu.
Post Comment
Lähetä kommentti