Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, miten Berliini oli unelmani. Englantiin muuttaminen taas, noh, ei ollut.
Vaikka päätös jättää Berliini ja muuttaa Englantiin ei lopulta ollut lainkaan hankala, edellytti sen sulattelu kuitenkin jonkin verran sisäistä vakuuttelua ja herätti kysymyksiä niin kollegoilta kuin ystäviltäkin. Valmistautuakseni henkisesti aloinkin jo loppukesästä, heti muuttopäätöksen varmistuttua, koota listaa asioista, jotka Englannissa ovat paremmin kuin Berliinissä.
Ja pakko myöntää, että kiitos listan tai minkä lie, näiden parin kuukauden aikana saarimaa on onnistunut hurmaamaan minut ihan kunnolla. Voi olla, että elelen edelleen kuherruskuukautta, mutta jos vuoden pimeimmän ajan perusteella fiilis on tämä, tuskin se valon ja lämmön lisääntyessä huononee.
Kokosin alle yhdeksän asiaa, jotka ovat Englannissa paremmin kuin Berliinissä:
Ihmiset puhuvat englantia. Ranskan ja Belgian jälkeen ajattelin elon Saksassa olevan helppoa, kun vihdoinkin ymmärsin kielestä edes jotain. Mutta vähänpä tiesin helppoudesta, sillä Englannissahan elämä on ihan vaivatonta: kahvilan kassalla voi jutella muustakin kuin ilmoittaa pelkän tilauksen, viranomaisille soittaminen ei aiheuta tärinää ja paniikkia eikä aina tarvitse tuntevansa olevansa se hankala asiakas, jolle pitää yksinkertaistaa tai vaihtaa kieltä. Kieli avaa ovet lisäksi monenlaisiin tapahtumiin ja harrastuksiin, joihin voi sitten osallistua hyvällä omallatunnolla tuntematta huonommuutta siitä, ettei jaksa nähdä tarpeeksi vaivaa paikallisen kielen opiskeluun.
(Tästäkin huolimatta kannustan ihmisiä kuitenkin rohkeasti muuttamaan maihin, joiden kieltä ei vielä saapuessa hallitse. Siinä oppii ihan hurjasti itsestään, pärjäämisestä ja ehkä vielä uuden kielenkin.)
Etikkasipsejä myydään kaikkialla. Saksalaisilla on makuhermoissa joku vinksahdus, joka saa heidät rakastamaan paprikasipsejä, minkä takia kaupan hyllyt notkuvat kyseistä laatua. Jos sattuu omaamaan saksalaisen sipsimaun, saa paprikasipsejä kyllä Englannistakin, kunhan etsiytyy ruokakaupan Itä-Eurooppa-hyllylle. Rakastamani salt and vinegar -sipsit, joita Berliinistä ei löytynyt juuri mistään, sen sijaan kuuluvat täällä pientenkin kauppojen perusvalikoimaan.
Englannissa ei tarvitse tipata. Ruokalistaa tutkiessa on hyvä muistaa, että loppulaskuun lisätään usein palvelumaksu, mutta se on sinulle valmiiksi jo laskettu. Ainakin periaatteessa siitä voi myös kieltäytyä, toisin kuin Berliinissä, jossa tarjoilijan/taksikuskin/baarimikon (olen kuullut, että jopa kampaajan) palveluhalukkuus kyllä katoaa saman tien, ellet pyöristä summaa ylöspäin, mielellään vähintään 10 prosentin verran.
Intialainen ruoka on taivaallista ja ravintoloita on joka kulmalla. Yksi lempikeittiöistäni, joten nam!
Julkiset vessat ovat ilmaisia ja niitä on paljon. Pissahätäisenä minusta tulee ärtyisä ja kykenemätön tekemään päätöksiä, joten tällä on minun ja läheisteni hyvinvoinnille ihan oikeasti merkitystä.
Täällä ei ole hyttysiä. Kuulin tästä auvoisasta hyttysettömyydestä vasta viime kesänä, joten en ole päässyt ilmiötä vielä itse kokemaan. Olen kuitenkin tarkistuttanut faktan usealla ihmisellä, ja ihan totta vaikuttaa olevan. Mielestäni vähintään matkailumainoksen arvoinen asia.
Englantilainen byrokratia on aika pyllystä (keskitetty väestörekisteri on jotain mitä en Suomessa osannut arvostaa tarpeeksi, eikä minulla vieläkään ole todellakaan paikallista pankkitiliä), mutta hakkaa silti Saksan paperi- ja leimarumban 10-0.
Korttimaksu toimii kuten normaalissa länsimaassa, paitsi Saksassa, jossa pitää joko laskeskella kolikoita tai omistaa paikallinen pankkikortti.
Sää. Yllättikö? Näiden parin talvikuukauden perusteella väitän, että englantilaista säätä haukutaan ihan syyttä. Vaikka vettä ripotteleekin keskimäärin useana päivänä viikossa, hemmotellaan englantilaisia myös auringolla melkein päivittäin (kuten näissä kuvissa, joissa ylin on perjantain lounastauolta ja muut lauantain kävelylenkiltä). Poissa ovat sellaiset monta päivää jatkuvista masentavat harmaat, jolloin vuorokaudenajat sekoittuvat ja elämä tuntuu erityisen tahmealta.
Edeltävästä Englanti-hehkutuksesta ja Berliinin arvostelusta huolimatta entinen kotikaupunkini on edelleen kaikesta huolimatta ihana, jännittävä ja upea kaupunki ja sellaisena yksi suosikeistani. Tällä viikolla pääsen onnekseni reiluksi vuorokaudeksi fiilistelemään sen hyviä puolia, kun lennän vihdoin hakemaan loputkin Berliiniin jättämäni tavarat uuteen kotiimme. "Miten saa mahdettua kaiken kahteen matkalaukkuun" -haastetehtävän lisäksi kalenteriin on bookattu ainakin kahviloissa istumista, vietnamilaista ruokaa, Rossmann-visiitti ja, mikäli laukuissa vain on yhtään tilaa, nopea piipahdus Karstadtin lankaosastolle. Bis bald!
Aiheeseen liittyviä muita blogijuttuja:
Post Comment
Lähetä kommentti