Nautiskelijan aamurutiinit

20.3.2018

Väitän, että aikaisissa aamuissa on jotain taikaa, joka liittyy ehkä siihen, että kaltaiselleni iltakukkujalle pelkkä ilman herätyskelloa aikaisin herääminen lasketaan päivän ensimmäiseksi onnistumiseksi. Huoletkaan eivät paljoa paina, koska onhan koko päivä vielä edessä ja aikaa tehdä kaikenlaista.

Viikonloppuna sain tästä osani, kun sekä lauantaina että sunnuntaina raottelin silmiäni jo seitsemän maissa, enkä ollenkaan edes toivoen, että olisipa kello vasta tosi vähän, kuten arkiaamuisin usein käy pari minuuttia ennen herätystä. Olin virkeä, eikä tarvinnut tehdä yhtään mitään. Oi autuus.

Siinä sängyssä kuuntelin sitten itseäni ja mietin, mihin nämä yllättävät ekstratunnit käyttäisin. Menisinkö hot joogaan, koska viikon tekstijaksoa lähisalille oli vielä jäljellä? Valmistaisinko aamupalaksi uunipuuroa, jota olen halunnut jo pidempään testata? Aikaiset viikonloppuaamut olisivat olleet myös erinomainen tilaisuus toteuttaa satunnaiset haaveeni olla sellainen vähän parempi ihminen, joka on jo urheillut, meditoinut ja valmistanut vitamiinientäyteisen aamupalan muiden vasta raukeasti venytellessä raajojaan peiton alla. Tiedäthän ne supermenestyjät, Gwynethin, Oprahit ja Barackit, jotka eivät lue sähköposteja tai selaa Instagramia sängyssä vaan siemailevat sitruunavettä, joogaavat ja tarttuvat ensitöikseen hommista hankalimpiin.

Tunnustus: minä en ole sellainen. Hongkongissa asuessani tosin join kuuden päivän ajan aamuisin ison lasillisen sitruunavettä pillillä ja meditaatiolle haluaisin antaa mahdollisuuden.

Mutta viikonloppuna mieli / sielu / mikä lie kertoi, että hei tyyppi, ota ihan vain rennosti.

Ja minä tottelin, sillä vaikka kuinka nautin aktiviisuudesta, siitä että on paljon menoja, spontaaneja maahanmuuttoaiheisia keramiikkatyöpajoja (tästä lisää myöhemmin) ja pitkiä päiviä ulkona, tarvitsen elämääni aikaa hengähtää. Slööbailla, nautiskella ja olla vaan.

Luin sunnuntaiaamuna, miten suomalaisille onnellisuus on läheisten tukea ja luottoa siihen, miten vastoinkäymistenkin sattuessa tietää saavansa apua, kun taas italialaiset tekevät onnelliseksi nautinto ja viihtyvyys. Makoillessani siinä sängyllä mietin, miten olen muutamassa vuodessa, kenties ainakin osittain puoli-italialaisen poikaystäväni ja Ranskassa elettyjen aikojen ansiosta, kehittynyt nautiskelussa. Vaikka löydän itsestäni edelleen myös suorittajaa, uskallan väittää, että sen rinnalle on puhjennut kukkaan nautiskelija, joka nousee pintaan etenkin sellaisina hetkinä, kun on aikaa tehdä jostain arkisesta asiasta vähän erityisempi.

Kas näin:
  • Pakollisten aamutoimien jälkeen palasin sänkyyn. Tavan olen oppinut äidiltäni, tosin torkkumisen sijaan tykkään tehdä kaikenlaista, kuten lukea kirjaa, venytellä ja tökkiä poikaystäväni selkää. Tärkeää on, että makuuhuoneessa on tässä vaiheessa raikas ilma, minkä saa aikaan avaamalla ikkunan tai muuttamalla takatalviseen Lontooseen asuntoon, jossa on yksinkertaiset ikkunat.
  • Aamupalan (joka jo itsessään on nautinto ja jotain, mitä välillä illalla nukkumaan mennessä jo odotan) jälkeen söin jälkkäriaamupalan, tänä viikonloppuna Nutella-paahtikset, mikä sai aikaan välittömän ylellisen hotelliaamupalafiiliksen.​
  • Järjestelin vähän kotia, mitä ei tule missään nimessä sekoittaa siivoamiseen. Järjestely on sitä, kun siirtelee ja kääntelee asioita kuten viherkasveja ja vilttejä ja piilottaa sotkuja kaappeihin. Kepeyden maksimoiseksi laitoin taustalle soimaan musiikkia kaiuttimista, koska ei tarvinnut multitaskata kuten tavallisina aamuina, jolloin kuuntelisin aamu-uutiset nappikuulokkeista askareita samalla hoitaen.
  • Katsoin aamuohjelmaa, joka on sellainen ohjelma, jota katsotaan esimerkiksi aamupalaa syödessä ja meikatessa. Ensin meinasin tosin tehdä muutaman aurinkotervehdyksen, levitin joogamatonkin ja selailin sopivaa videota Youtubesta (tässä listassa on hyviä vinkkejä), kunnes kohta huomasinkin istuvani risti-istunnassa joogamatolla katsoen Netflixin hulvatonta leivontamokasarjaa Nailed It:iä. Aamuohjelmana suosin yleensä jotain helppoa ja kevyttä, esimerkiksi Gilmoren tyttöjä, jos en keksi mitään muuta.​
Maanantaiaamuna olikin sitten ihanan tehokas fiilis palata normaalin nopeisiin aamuihin. Sen verran minussa on nimittäin sitä suomalaista suorittajaa, että nautiskelu tuntuu paremmalta, kun on ensin vähän puhissut ja paahtanut.

Lue myös:
Post Comment
Lähetä kommentti