Tulin juuri ruokakaupasta kotiin. Koko matkan satoi sellaista jäätävää pientä lunta, joka pistelee erityisen ikävästi kylmään tottumattomalla iholla. Varpaita paleli ja sormet olin vääntänyt nyrkkeihin nahkasormikkaissa. Liukastelin.
Ja mietin että
taitaa olla kevät.
No en miettinyt, mutta se kyllä käväisi mielessä, että tänään on maaliskuun ensimmäinen päivä, mikä omaan neljään tasapitkään vuodenaikaan jakautuneessa aikakäsityksessäni tarkoittaa kevään alkua.
Ja kevät, se on minun lempivuodenaikani.
Kuten jokaisen vuodenajan vaihteeseen, liittyy kevään alkuun tunne siitä, että maailma on mahdollisuuksia täynnä. On energiaa ja intoa tehdä jotain uutta. Itse haluaisin aloittaa harrastuksia, vaikkapa juoksemisen tai piirustusillat. Facebookista löysin myös pihapelejä Lontoon puistoissa pelaavan porukan, jonka tapaamisiin ajattelin lähteä mukaan kelien vähän lämmetessä. Kirkonrotta, tervapata ja polttopallo kuulostavat ihanilta vaihtoehdoilta liikunnan vuoksi liikkumiselle.
Keväällä luontokin tarttuu uuden alun mahdollisuuteen, alkaa puskea uutta ja tekee maailmasta ensin hennonvihreän, sitten värikkään.
Kaikkein parasta keväässä on lisääntynyt valo. En enää muista, milloin olisin viimeksi herännyt pimeässä, mutta illan valoisat tunnit otan avosylin vastaan. Keväällä ei sitä paitsi ole koskaan liian lämmintä, vaan silloin vielä valitsee kadun aurinkoisen puolen ja tarttuu jokaiseen mahdollisuuteen juoda kahvi tai olut ulkona. Minä aion ottaa kaverin tai kirjan kainaloon ja vierailla kaikilla niillä naapuruston katto- ja muilla terasseilla, joita olen ohikulkiessani jo bongaillut.
Liitän kevääseen mielessäni myös ihanaa riehakkuutta. Vuodenajasta tulevat mieleen nuoruus ja opiskeluajat. Vappu, salmiakki ja Hakaniemen ranta.
Mutta maaliskuun alusta huolimatta pitää täälläkin siis odottaa vielä hetki. Lontoossa on satanut lunta nyt kaksi päivää ja sama jatkuu huomenna. Ihan jokavuotinen ilmiö tämä idän paholainen ei ole, joten siitä on puhuttu aikalailla jokaisen kohtaamani ihmisen kanssa: kämppisten, kahvilan työntekijän, ruokalähetin, kadulla vastaan liukastelleen naisen... Viikonlopun vesisateiden pitäisi viedä lumi ja loska mennessään, ensi viikolla lämpötilat nousevat toivottavasti lisää. Sitä odotellessa aion lukea paljon kirjoja, katsoa Suomen Selviytyjiä ja viimeistään viikonloppuna tutustua lähimpään hot jooga -saliin.
Kivoja asioita nekin, mutta kyllä kevät on silti paras.
Lisää sääavautumista:
Post Comment
Lähetä kommentti