Käytkö sä täällä usein, aloitti mies, jonka kanssa istahdin samaan lounaspöytään vietnamilaisen ravintolan terassilla. Moni saattaisi tuomita aloituksen kuluneeksi klassikoksi, mutta minut se yllätti sen verran, että pyysin tarkennusta: ai tässä ravintolassa vai Berliinissä?
Eniten olen viime aikoina vastannut (ja kysynyt) kuitenkin näihin kysymyksiin:
Mitä sä teet Berliinissä? Kauan olet ollut täällä? Kuinka pitkäksi aikaa aiot jäädä?
Vastaukseni on, että haen Berliinistä töitä. Mielellään viestinnän tai markkinoinnin parista, ja hakiessani teen joitakin projekteja freelancerina Suomeen. Tulin pari viikkoa sitten, ja jos töiden saamisessa onnistaa, niin tarkoitus olisi jäädä pidemmäksikin aikaa, vaikka vuodeksi tai pariksi.
Jos kysyjää kiinnostaa, niin kerron, että tulin tänne myös siksi, että halusin jotain muuta, uutta ja erilaista. Uusia ihmisiä, uusia paikkoja, uusia haasteita.
Tulin siksi, että torstai-iltana voisin kotimatkalla pysähtyä kuuntelemaan upeaa katusoittajaa (iso suositus Berangerille) kymmenien muiden ohikulkijoiden kanssa, joilla ei lämpimässä illassa ollut minnekään kiirettä. Minulla ei ollut kiirettä siksi, että iltasuunnitelmani olivat menneet uusiksi, koska tuttuni amerikkalaiset vieraat halusivat ostaa lederhosenit.
Päivällä minulla oli ollut puhelinhaastattelu työpaikkaan, joka joka toinen hetki tuntuu hyvältä ja joka toinen taas epäilyttää. Haastattelun jälkeen löysin keittiöstä kaksi kämppistäni, joiden kanssa juttelimme graduista, kasvisruuasta, asuntojen puulämmityksestä ja Väli-Amerikasta. Toisen kanssa suunnittelimme, millaisia kasveja istuttaisimme parvekkeelle, jos asuisimme täällä pidempään.
Auringonlaskun näin Tempelhofin entisen lentokentän kiitoradalla, joka on 2 904 metriä pitkä.
Sieltä poljin parin kilometrin päähän Markthalle Neuniin, jonka viirien ja valonauhojen alla vietettiin jokatorstaista katuruokatapahtumaa. Söin brasilialaisen tapioca-pannarin vegaanitäytteellä, DJ soitti, enkä ostanut olutta, sillä lasillinen maksoi kolme euroa.
Ja kotimatkalla jäin siis kuuntelemaan katusoittajaa (ja aika paljon myös katselemaan, koska tumma parta ja ystävällinen hymy). Oli täysikuu, ja mietin, että Hongkongissa juhlitaan keskisyksyn juhlaa ja syödään kuukakkuja.
Mutta minäpä olen Berliinissä.
Kaupungissa, jossa olen hiljalleen saamassa tuttuja, jotka kysyvät muutakin. Onko totta, että suomalaisissa mobiililiittymissä ei ole nettikattoa? Miten haastattelusi meni? Millaista ruokamarkkinoilla oli?
Jos kysyjää kiinnostaa, niin kerron, että tulin tänne myös siksi, että halusin jotain muuta, uutta ja erilaista. Uusia ihmisiä, uusia paikkoja, uusia haasteita.
Tulin siksi, että torstai-iltana voisin kotimatkalla pysähtyä kuuntelemaan upeaa katusoittajaa (iso suositus Berangerille) kymmenien muiden ohikulkijoiden kanssa, joilla ei lämpimässä illassa ollut minnekään kiirettä. Minulla ei ollut kiirettä siksi, että iltasuunnitelmani olivat menneet uusiksi, koska tuttuni amerikkalaiset vieraat halusivat ostaa lederhosenit.
Päivällä minulla oli ollut puhelinhaastattelu työpaikkaan, joka joka toinen hetki tuntuu hyvältä ja joka toinen taas epäilyttää. Haastattelun jälkeen löysin keittiöstä kaksi kämppistäni, joiden kanssa juttelimme graduista, kasvisruuasta, asuntojen puulämmityksestä ja Väli-Amerikasta. Toisen kanssa suunnittelimme, millaisia kasveja istuttaisimme parvekkeelle, jos asuisimme täällä pidempään.
Auringonlaskun näin Tempelhofin entisen lentokentän kiitoradalla, joka on 2 904 metriä pitkä.
Sieltä poljin parin kilometrin päähän Markthalle Neuniin, jonka viirien ja valonauhojen alla vietettiin jokatorstaista katuruokatapahtumaa. Söin brasilialaisen tapioca-pannarin vegaanitäytteellä, DJ soitti, enkä ostanut olutta, sillä lasillinen maksoi kolme euroa.
Ja kotimatkalla jäin siis kuuntelemaan katusoittajaa (ja aika paljon myös katselemaan, koska tumma parta ja ystävällinen hymy). Oli täysikuu, ja mietin, että Hongkongissa juhlitaan keskisyksyn juhlaa ja syödään kuukakkuja.
Mutta minäpä olen Berliinissä.
Kaupungissa, jossa olen hiljalleen saamassa tuttuja, jotka kysyvät muutakin. Onko totta, että suomalaisissa mobiililiittymissä ei ole nettikattoa? Miten haastattelusi meni? Millaista ruokamarkkinoilla oli?
Parasta on, kun joku kysyy:
Mitä suunnitelmia sulla on illalle? Haluaisitko tehdä jotain yhdessä?
Siihen vastasin, että ei mitään ja joo.
Post Comment
Lähetä kommentti