Viime joulukuussa jaoin Facebook-sivullani videon, jossa esitellään Pantonen vuoden 2016 värit ruusukvartsi ja seesteisyys. Videolla herkät värit lainehtivat taustalla ja ilmassa leijailee kaikenlaisia ihania sanoja, kuten balance, calming ja wellness. Välillä ilmassa leijailee myös vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunut nainen, ja yksi kohta verestää Nokia - Connecting People -muistoja.
Kirjoitin videon yhteyteen looking forward to 2016.
Oikeasti pelotti, koska tuleva vuosi tuntui ihan joltain muulta kuin rauhoittavalta ja tasapainoiselta. Suunnittelin joulun lomareissua, mutta sitä pidemmälle oli vaikea ajatella. Tiesin, että tulossa oli muutoksia ja vaikeitakin päätöksiä, jotka oli tehtävä ihan itse.
Mutta olihan se kiva ajatus, että vuonna 2016 keskittyisin ruusukvartsin ja seesteisyyden värisiin teemoihin.
Eilen sitten selailin puhelimesta viime aikoina ottamiani kuvia ja tajusin, että ei tämä vuosi nyt ihan pieleen ole mennyt.
Eilen sitten selailin puhelimesta viime aikoina ottamiani kuvia ja tajusin, että ei tämä vuosi nyt ihan pieleen ole mennyt.
Pari päivää sitten kävin iltajätskillä Holzmarktissa (iso kesäsuositus sekä paikalle että konseptille) ja lähdin liikenteeseen Herculeen sijaan poikkeuksellisesti kävellen. Kotimatkalla olin kulkuvälinevalinnastani todella kiitollinen, sillä kävellen nyt vain on kaikkein helpointa pysähtyä tuijottelemaan vaaleanpunertavaa taivasta ja räpsimään taiteellisia kuvia.
Sunnuntainen auringonlasku naapurissani Tempelhofin entisellä lentokentällä oli lämmin, vilkas - ja Pantonen värinen.
Berliinissä ei ole yli viikkoon oikeastaan näkynyt pilviä, mutta kun pilviä on, näyttävät ne ruusukvartseilta seesteisyyden värisellä taivaalla.
Näilläkin kuvilla on nyt merkitys.
Lisäksi muistin äsken, että pakkasin Suomesta mukaan tämän kortin, vaikka en edes sitä matkalaukkuun sujauttaessani oikein tajunnut miksi. Olen ostanut kortin vähintään puoli vuotta sitten tarkoituksenani sutata yli syntymä ja yllättää kortilla ystäväni, jonka kanssa meillä on ollut tapana bongata ja lähetellä mitä huikeimpia heppakortteja. Kului aikaa ja ystäväni synttäritkin menivät, mutta niin vaan kortti jäi itselleni.
Sattumaako? Tuskin.
Post Comment
Lähetä kommentti